Nikita Hruštšov

Kuka Nikita Hruštšov oli?

Nikita Hruštšovista tuli Neuvostoliiton pääministeri Joseph Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953. Vuonna 1956 pidetyssä ”salaisessa puheessa” hän keskusteli Stalinin rikoksista ensimmäistä kertaa aloittaen prosessin nimeltä ”de-stalinisaatio”. Hän vieraili myös lännessä kiinnittäen hymyilevät kasvot ”reformikommunismin” tuotemerkkiin, vaikka hänen tiedetään myös olevan hankaava henkilö. Hruštšov oli yksi Kuuban ohjukriisin päätoimijoista ja valvoi Berliinin muurin rakentamista. Kun hänet on työnnetty vallasta ja jäänyt eläkkeelle, hän kuoli useita vuosia myöhemmin 11. syyskuuta 1971 Moskovassa.

Varhaiset vuodet

Nikita Sergeyevich Khrushchev syntyi 15. huhtikuuta 1894 Kalinovkassa. , Venäjä, lähellä Ukrainan rajaa. Muutaman vuoden kuluttua kylakoulussa Hruštšov löysi työn tehtaalta 15-vuotiaana. Vuonna 1918 hän liittyi kommunistiseen puolueeseen ja taisteli puna-armeijassa Venäjän vallankumouksen aikana. Sodan jälkeen hän sai teknisen koulutuksen ja hänestä tuli todellinen kommunismin uskovainen.

Hruštšov nousi nopeasti puolueen riveissä ja tuli keskuskomitean jäseneksi vuonna 1934 ja voitti muutaman vuoden poliittisen toimiston vaalit. myöhemmin. Toisen maailmansodan aikana Hruštšov työskenteli armeijan kanssa edistääkseen Neuvostoliiton valvontaa Puolassa ja Ukrainassa.

Nouse valtaan ja de-stalinisaatio

Joseph Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953, Hruštšov käytti taitavasti poliittisia taitojaan siirtämään tai eristämään poliittisia vihollisia, jotka uhkasivat hänen nousemista puolueen johtoon. 24. helmikuuta 1956 hän tuomitsi Stalinin aikakauden ylilyönnit usean tunnin ajan upeiden edustajien osallistuessa 20. kommunistisen puolueen 20. kongressiin. Hänen de-stalinisaatiopolitiikkansa sai aikaan liikkeitä Neuvostoliiton valvontaa vastaan Puolassa ja Unkarissa. Välttääkseen karkotuksen Hruštšov käytti kuitenkin joitain Stalinin kaltaisia menetelmiä vastustajien jakamiseksi ja karkottamiseksi.

Kotimaassa Hruštšov tuli tunnetuksi dramaattisista ideoistaan, joista toisten havaittiin olevan humanistisempia ja toisia huonosti suunniteltuja. Hän yritti humanisoida Neuvostoliiton järjestelmän lieventämällä sananvapauden rajoituksia ja vapauttamalla poliittisten vankien aallot surullisen Gulagin pakkotyöleireiltä. Tämä johti toisinajattelijan liikkeen hitaaseen syntymiseen. Silti Hruštšov aloitti rohkeat mutta saavuttamattomat maatalouden tavoitteet lisäämällä tuotantoa alueilla, jotka eivät sovellu viljelyyn. Hän lievitti sotatarvikkeiden tuotantoa ja lisäsi kulutustavaroiden tuotantoa vain asettamaan leikkauksia asevarustelun aikana.

Monimutkainen persoonallisuus

Kylmän sodan aikoina Hruštšov voi olla yleisöstään riippuen viehättävä, leikkisästi taisteleva tai sotava. Julkisesti hän vaati rauhanomaista rinnakkaiseloa lännen kanssa ja varoitti sitten ”Haudatamme sinut!” Ja ”keittiökeskusteluna”, josta tuli tunnetuksi ”keittiökeskustelu”, heinäkuussa 1959 Hruštšov suostui suullisesti Yhdysvaltain varapresidentin Richard Nixonin kanssa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kodinkoneiden innovaatioista muiden suurten erimielisyyksien ohella.

Kylmä sota ja ohjukriisi

Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen väliset suhteet jäähtyivät huomattavasti sen jälkeen, kun amerikkalainen U-2-vakoojakone oli kaatunut vuonna 1960. Seuraavana vuonna epäonnistunut Yhdysvaltojen tukema Sikojenlahden hyökkäys Kuubaan ja Berliinin muurin rakentamisen aloittaminen Saksassa heikensivät suhteita entisestään.

Vuoden 1962 alussa Hruštšov oli suunnitellut suunnitelman ydinohjusten sijoittamisesta Kuubaan. Lokakuussa Yhdysvallat havaitsi asennettavien ohjusten ja asetti merivoimien saarton saarikunnan ympärille. 13 päivän intensiivisten neuvottelujen jälkeen kriisi päättyi siihen, että Venäjä suostui poistamaan ohjukset. Yhdysvallat suostui poistamaan Jupiter-ohjuksensa Turkista ja Italiasta eikä hyökkäämään Kuubaan.

Viimeiset vuodet ja kuolema

Vaikka sopimuksella vältettiin ydinaseiden välinen yhteistyö, suurimman osan helpottamiseksi. maailman korkeat kommunistisen puolueen virkamiehet näkivät sen arvovallan menetyksenä Neuvostoliitolle. Tämä yhdessä kahden vuoden heikon talouskasvun ja kiristyneiden suhteiden kanssa Kiinaan antoivat muun muassa Hruštšovin Kremlin poliittisille vihollisille riittävän vauhdin karkottaa hänet vallasta.

14. lokakuuta 1964 keskuskomitea hyväksyi Hruštšovin pyynnön eläkkeelle ”korkean iän ja huonon terveyden” vuoksi. Hänen tilalleen tuli Leonid Brežnev ja vietti jäljellä olevat vuosinsa kartanollaan. Hruštšov kuoli luonnollisista syistä 11. syyskuuta 1971.