vaahterisiirappitaudin diagnoosi ja hoito: tutkimus 36 potilaalla

Tavoite: Arvioida lähestymistapaa vaahterasiirappitauti (MSD).

Menetelmät: Perhehistoria ja molekyylitestaus haarautuneen ketjun alfa-ketoihappodehydrogenaasin E1alfa-alayksikön Y393N-mutaatiolle mahdollistavat vauvojen tunnistamisen, joilla oli suuri MSD-riski. Aminohappopitoisuudet mitattiin näiden riskiryhmän 12–24 tunnin ikäisten verinäytteistä. 18 muulla MSD-vauvalla diagnosoitiin 4-16 päivän ikäiset metabolisen sairauden takia. MSD: n hoitoprotokolla on suunniteltu estämään endogeenisen proteiinin kataboliaa, 2) ylläpitämään proteiinisynteesiä, 3) estämään välttämättömien aminohappojen puutteita ja 4) ylläpitämään normaalia seerumin osmolaarisuutta. Protokollassamme korostetaan proteiinianabolian tehostamista ja plasman aminohappojen epätasapainon korjaamista ruokavalion avulla eikä leusiinin poistamista dialyysillä tai hemofiltraatiolla. Akuuttien sairauksien aikana plasman leusiinitason laskunopeutta seurattiin nettoproteiinisynteesin indeksinä. Akuuttien sairauksien hoitomenetelmään sisältyi mannitolin, furosemidin ja hypertonisen suolaliuoksen käyttö normaalin seerumin natriumin ja solunulkoisen osmolaarisuuden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ja siten hengenvaarallisen aivoödeeman estämiseksi tai kääntämiseksi. Samanlaisia periaatteita noudatettiin sekä sairaiden että avohoitopotilaiden hoidossa, varsinkin ensimmäisen vuoden aikana, jolloin haaraketjuisten aminohappojen saanti oli sovitettava huolellisesti nopeasti muuttuvien kasvunopeuksien kanssa. Haaraketjuisten ketohappojen erittymistä seurattiin usein kotona ja haarautuneiden ketjujen aminohappopitoisuudet mitattiin rutiinikäynnin aikana, mikä mahdollisti välittömän diagnoosin ja aineenvaihdunnan häiriöiden hoidon.

Tulokset: 1) 18 MSD-vastasyntynyttä tunnistettiin korkean riskin ryhmässä (n = 39) 12–24 tunnin iässä käyttäen suodatinpaperille kerätyn plasman tai kokoveren aminohappoanalyysiä. Leusiinin ja alaniinin moolisuhde plasmassa vaihteli välillä 1,3 – 12,4 verrattuna kontrollialueeseen 0,12 – 0,53. Kukaan alle 3 päivän ikäisistä tunnistetuista ja hoitoprotokollamme hoidetuista lapsista ei sairastunut vastasyntyneiden aikana, ja 16 18: sta hoidettiin ilman sairaalahoitoa. 2) Hoitoprotokollamme käyttämällä 18 uutta lasta, jotka olivat biokemiallisesti päihtyneitä diagnoosin aikaan, toipui nopeasti. Kaikilla imeväisillä plasman leusiinitasot laskivat < 400 mikromooliin / l 2-4 päivän kuluttua diagnoosista. Plasman leusiinitason laskuprosentit enteraalisen ja parenteraalisen ravinnon yhdistelmällä olivat jatkuvasti korkeammat kuin dialyysin tai hemoperfuusion yhteydessä ilmoitetut. Akuuttien isoleusiini-, valiini- ja muiden plasman aminohappopuutosten ehkäisy sopivilla lisäravinteilla mahdollisti plasman leusiinipitoisuuksien jatkuvan laskun terapeuttiselle alueelle 100-300 mikromoolia / l, jolloin ruokavalion leusiini lisättiin. 3) 36 imeväisen seuranta > 219 potilasvuoden aikana osoitti, että vaikka yleiset infektiot aiheuttavat usein aineenvaihdunnan hallinnan menetyksen, sairaalahoidon kokonaismäärä vastasyntyneiden jälkeen oli vain 0,56 päivää potilasta kohti seurantavuotta kohden, ja kehitystulokset olivat tasaisesti hyvät. Neljällä potilaalla kehittyi hengenvaarallinen aivoturvotus infektion aiheuttaman metabolisen myrkytyksen seurauksena, mutta kaikki toipuivat. Nämä 4 potilasta osoittivat kumpikin todisteita siitä, että seerumin natriumpitoisuuden akuutti lasku ja seerumin osmolaarisuuden lasku liittyivät aivoturvan nopeaan etenemiseen akuuttien sairauksiensa aikana.

Johtopäätökset: Klassista MSD: tä voidaan hallita hyvänlaatuisen vastasyntyneen kulun, normaalin kasvun ja kehityksen sekä alhaisen sairaalahoidon vuoksi. Neurologinen toiminta voi kuitenkin heikentyä nopeasti missä tahansa iässä yleisten infektioiden ja vammojen aiheuttaman metabolisen myrkytyksen takia. Tämän biokemiallisen häiriön kompleksisen patofysiologian tehokas hallinta edellyttää integroidun yleislääketieteellisen hoidon ja ravitsemuksen hallintaa sekä useiden muuttujien hallintaa, jotka vaikuttavat endogeenisen proteiinin anaboliaan ja kataboliaan, plasman aminohappopitoisuuksiin ja seerumin osmolaarisuuteen.