Siirtymisen riitti

Luonne ja merkitys

Monet tärkeimmistä ja yleisimmistä kulkuväylistä liittyvät biologisiin kriiseihin, tai elämän välietapit – syntymä, kypsyys, lisääntyminen ja kuolema -, jotka tuovat muutoksia sosiaaliseen asemaan ja siten asianomaisten ihmisten sosiaalisiin suhteisiin. Muut kulkureitit juhlivat muutoksia, jotka ovat täysin kulttuurisia, kuten vihkiminen yhteiskuntaan, joka koostuu ihmisistä, joilla on erityisiä etuja – esimerkiksi veljeyksiä. Kulkureitit ovat yleismaailmallisia, ja oletetut todisteet arkeologiasta (hautauslöydösten muodossa) viittaavat vahvasti siihen, että ne palaavat hyvin varhaisiin aikoihin. Yksi kulkemisrituaalien osa, jonka tulkit usein unohtavat (ehkä siksi, että se vaikuttaa ilmeiseltä), on rituaalien rooli viihteen tarjoamisessa. Kulkureitit ja muut uskonnolliset tapahtumat ovat aiemmin olleet ensisijaisesti sosiaalisesti hyväksytty tapa osallistua miellyttävään toimintaan, ja uskonto on ollut taiteen, musiikin, laulun, tanssin ja muun esteettisen kokemuksen ensisijainen väline.

Näiden rituaalien maailmanlaajuinen levitys herätti kauan sitten tutkijoiden huomion, mutta ensimmäisen merkittävän tulkinnan niistä ilmiöluokkana esitti vuonna 1909 ranskalainen antropologi ja folkloristi Arnold van Gennep, joka loi lauseen rituaalit. Van Gennep näki sellaiset rituaalit keinona, jolla yksilöitä helpotetaan ilman sosiaalisia häiriöitä siirtymisvaikeuksien kautta sosiaalisesta roolista toiseen. Esikirjoitettujen ja lukutaitoisten yhteiskuntien laajan tutkimuksen perusteella van Gennep totesi, että kulkureitit koostuvat kolmesta erottuvasta, peräkkäisestä elementistä: erottaminen, siirtyminen ja uudelleensijoittaminen – tai vastaavasti esirikos-, liminaali- ja jälkijärjestysvaiheet (ennen ja ohi limen). Henkilö (t), jolle rituaalikeskus erotetaan ensin symbolisesti vanhasta asemastaan, sopeutuu sitten uuteen asemaan siirtymävaiheen aikana ja lopulta palaa yhteiskuntaan uudessa sosiaalisessa asemassaan. Vaikka yleisimmin havaitut rituaalit liittyvät elinkaaren kriiseihin, van Gennep näki seremonioiden merkityksen olevan sosiaalisia tai kulttuurisia, juhlimalla tärkeitä tapahtumia, jotka ovat ensisijaisesti sosiokulttuurisia tai ihmisen tekemiä eikä biologisia.