Robert Mugabe (Suomi)
Kasvavat levottomuudet
Mugabe kohtasi kasvavia levottomuuksia 1990-luvun lopulla. Epäonnistunut talous ja hänen päätös lähettää joukkoja auttamaan Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Laurent Kabilaa taistelussa kapinallisia vastaan johti lakkoihin, ja marraskuussa 1998 tapahtui mellakoita Mugaben ilmoituksen mukaan hänen ja hänen kabinettinsa jäsenten saavan palkankorotuksia . ZANU-PF: n sisällä olevat ryhmittymät jatkoivat painostusta aidon monen osapuolen järjestelmän luomiseksi. Ensimmäinen todellinen vastustus Mugaben hallitukselle syntyi syyskuussa 1999 muodostetusta Movement for Democratic Change -liikkeestä (MDC), jota johti ammattiyhdistysliitto Morgan Tsvangirai. Vuoden 2000 parlamenttivaaleissa MDC voitti noin puolet riidanalaisista paikoista, mutta ZANU-PF voitti tai hallitsi suurimman osan jäljellä olevista paikoista ja säilytti siten tiukan hallinnan Zimbabwessa. Samaan aikaan sodan veteraanit, jotka vaativat välitöntä maauudistusta, uhkasivat miehittää osan maan valkoisomistuksessa olevista maatiloista. Mugabe osoitti myötätuntoa asiaansa kohtaan tekemättä mitään heidän suostuttelemiseksi. Vuoden 2000 eduskuntavaaleihin johtaneina kuukausina veteraanit ryhtyivät uhkiinsa, mikä johti jännitteiden lisääntymiseen maassa.
Vaikka Mugabe valittiin uudelleen vuonna 2002, vaalit tahraivat väkivaltaa ja arvostelijat arvostelivat niitä . Myöhemmin samana vuonna annettu laki antoi Mugabelle mahdollisuuden harjoittaa aggressiivista ohjelmaa takavarikoida valkoiset maatilat; yli puolet maan valkoisista viljelijöistä pakotettiin luopumaan omaisuudestaan. Valitettavasti omaisuutta vaativat usein poliittisesti yhteydessä olevat henkilöt, joilla on vain vähän tai ei lainkaan viljelykokemusta. Hallituksen ennakoimaton puute valkoisten maanviljelijöiden pakottamisessa ja epäonnistuminen korvata heidät kokeneilla maatyöntekijöillä vaikutti merkittävästi maatalouden tuottavuuden laskuun; tämä, samoin kuin kuivuus, johti vakavaan ruokapulaan Zimbabwessa.
Kun Mugaben suosio heikkeni edelleen, hänen hallintonsa muuttui yhä julmemmaksi ja sortavammaksi. Tiedotusvälineiden vapautta rajoitettiin, oppositiota ahdistettiin ja hakattiin, ja toteutettiin kiistanalainen ohjelma, joka aiheutti laittomien asuinrakennusten purkamisen, jolloin sadat tuhannet zimbabwelaiset tekivät kodittomia. Talous heikkeni edelleen, ja vuonna 2007 maassa oli maailman korkein inflaatio sekä yksi korkeimmista työttömyysasteista. Suurimmalla osalla Zimbabwealaisista ei ollut riittävää pääsyä perushyödykkeisiin, kuten ruokaan tai polttoaineeseen, ja Mugaben hallintoa kritisoitiin edelleen paljon kansainvälisesti. Tästä huolimatta Mugabe pysyi suosittuna ZANU-PF: ssä, ja joulukuussa 2007 puolue hyväksyi Mugaben presidenttikandidaattikseen vuoden 2008 vaaleissa.