Rinnakkaisuus (Suomi)

Rinnakkaisuus on kirjallinen tekniikka, joka sijoittaa kaksi erilaista asiaa vierekkäin.

Rinnakkaisuus tuo yhteen erilaiset ideat, hahmot, kuvaukset, paikat ja paljon muuta. Tämä tehdään näiden kahden vertailun kehittämiseksi ja siten erityisen mielialan, sävyn, asenteen tai ilmapiirin edistämiseksi. Vastakkainasettelu, jota käytetään ennakoimaan tulevia tapahtumia tai viittaamaan muihin mielentiloihin tai menneisyyden tapahtumiin. Esimerkiksi jos paikassa, joka näyttää iloiselta, sanotaan olevan myös pimeyden sävy, lukija voi tulkita tämän tarkoittavan sitä, että kohtauksessa on enemmän kuin heti näkee. Heidän pitäisi odottaa jonkinlaista ilmoitusta tai yhteyttä muihin tapahtumiin, jotka muuttavat näkökulmaa.

Kirjoittajat käyttävät rinnakkaiskuvaa kuvatakseen hahmonsa, heidän ympärillään tapahtuvat tapahtumat sekä toimintansa ja tunteensa selkeämmin ja yksityiskohtaisemmin. Se voi auttaa selkeästi määrittelemään jonkun persoonallisuuden ja syyt siihen, miksi he tekevät mitä tekevät. Parhaissa esimerkeissä se auttaa lukijaa ymmärtämään, kuinka hahmo tulkitsee ja vertaa ympäröivään tapahtumaan. Yhden ihmisen kevyet ominaisuudet voidaan rinnastaa synkään ympäristöön tai päinvastoin. Lukija voi miettiä, mitä tämä sanoo henkilöstä ja missä hän on.

Esimerkkejä rinnakkaistumisesta runoon

Esimerkki 1 Katharine Tynanin yhdistäminen väreihin

Katharine Tynanin ”Liittyminen väreihin” julkaistiin ensimmäisen maailmansodan aikana ja se kertoo Irlannissa käyvien sotilaiden elämästä ja toiminnasta. Tämä lyhyt ja vaikuttava runo käyttää rinnakkaisuutta yhtenä tärkeimmistä tekniikoistaan. Se kuvaa sotilaita, jotka liikkuvat kaupungin kaduilla ja marssivat yhdessä onnellisina paraateissa. Nuoria miehiä kuvataan viattomasti. He eivät tiedä, mitä on varastossa tulevaisuudessa. Katsokaa näitä puhujia puhujalta, joka on hyvin tietoinen sodan tuomasta:

Peltivihellyksillä, suuelimillä, kaikella melulla,

He vievät tien kunniaan ja hautaan;

Hullut ja nuoret, homot ja kultaiset pojat

Rakkaus ei voi pelastaa.

Tässä runon kolmannessa jaksossa puhuja puhuu nuorille pojille ”homoina ja kultaisina”. He ovat onnellisia, optimistisia ja nuoren elämänsä huipulla Heillä ei ole aavistustakaan, että he ovat menossa ”haudalle”. Mikään ei voi pelastaa heitä. Heidän kohtalonsa, jotka ovat tummia ja väistämättömiä, rinnastetaan heidän mielialaansa, kun he kulkevat kohti heitä.

Esimerkki 2 Elizabeth Bishopin tuhlaaja

Tuhlaajana Elizabeth Bishop seuraa ”tuhlaajapoikan” elämä. Runo, joka on saanut inspiraationsa Raamatun tarinasta ja piispan omasta kamppailusta alkoholismin kanssa, keskittyy ajanjaksoon, jonka hän asui sikojen kanssa baarissa. Hänen olemassaolonsa on ulkoisesti kurja, mutta on kauneuden hetkiä ja tulevaisuuden toivoa. Tällöin rinnakkaistuminen tulee tärkeäksi. Se on yksi tekniikoista, joihin tämä runo riippuu. Katsokaa näitä rivejä ensimmäisestä jaksosta:

Mutta joskus aamut juomisen jälkeen

(hän piilotti pintit kahden neljän taakse),

auringonnousu lasitti pihan mutaa punaisella

palavat lätkät näyttivät rauhoittavan.

Ja sitten hän ajatteli melkein voivan kestää

maanpaossaan vielä yhden tai useamman vuoden.

Näillä linjoilla hän on toipumassa uudesta juomakohdasta ja katselee ulos hovestaan” auringonnousua ”, kun se” lasittaa … piha-mutaa punaisella ”. Nämä ”palavat lätkät” olivat rauhoittavia aikana, jolloin mikään ei tuntunut oikealta tai hyvältä. Hän tiesi silloin, että kaikki ei ollut kadonnut ja että hän pystyi tekemään sen maanpaossa. Itse asiassa, mutta myös runo en koira auringon vuoksi hän päättää, että hänen on aika ”mennä kotiin”.

Lue lisää Elizabeth Bishopin runoutta.

Yhdistäminen tai vastakohtaisuus?

Näitä kahta termiä verrataan usein toisiinsa ja joskus käytetään väärin. Antiteesi on eräänlainen rinnakkaisuus, joka on rajoitetumpaa. Siihen liittyy vastakohtia, kuten rinnakkain tekeminen, mutta vastakkaiset kaksi asiaa ovat selkeitä vastakohtia, niin että tosiasian ilmoittaminen ei ehkä ole tarpeen. Nämä esimerkit käyttävät myös tiettyä rinnakkaista kielioppirakennetta. Yksi yleisimmin mainituista esimerkeistä sisältää linjat, joita Neil Armstrong puhui kuuhun kävelessään: ”Se on yksi pieni askel ihmiselle, yksi suuri harppaus ihmiskunnalle.” ”Pienen askelen” ja ”jättimäisen harppauksen” käyttö on esimerkki antiteesista.

Yhdistäminen vai Oxymoron?

Molemmat termit ovat esimerkkejä puhekuvista, joissa kaksi erilaista asiat ovat yhteydessä toisiinsa.Oksimoroni tapahtuu, kun kaksi ideaa yhdistetään toisiinsa paljastamaan jotain syvempää ja tärkeämpää. Nämä esimerkit ovat usein lyhyitä ja ilmeisempiä kuin esimerkit rinnastuksesta. Esimerkiksi Romeo and Julietin yleisesti mainittu viiva, jossa Juliet sanoo ”eroaminen on niin suloista surua”. ”Makean” ja ”surun” yhdistelmä luo oksimoronin. Hän korostaa, kuinka on mahdollista tuntea molemmat asiat kerralla.

Miksi kirjailijat käyttävät rinnakkain asettamista?

Kirjailijat käyttävät tätä tekniikkaa yllättääkseen lukijan ja pitääkseen heidät kiinnostuneina tietystä kirjoituskohdasta. tai laajempaa kertomusta, jota he tekevät. Rinnakkaisuus voi vaikeuttaa kertomusta tai hahmoa ja siten kannustaa lukijaa sitoutumaan syvemmälle proosa- tai jaetekstissä tapahtuvaan. Vertailut, joita kirjailija voi tehdä kahden tai useamman aiheen, voiman, idean tai paikan välillä, voivat tulla yhteen ja muodostaa lukijoiden tutkittavan erittäin elävän maailman. Se voi jopa yhdistää kaksi käsitettä, jotka muuten saattavat tuntua erillisiltä. Ilman esimerkkejä rinnakkaisuudesta monet kohdat putoaisivat tasaisiksi ja puuttuisivat tosielämän monimutkaisuudesta.

Liittyvät kirjallisuuden termit

  • Oxymoron: eräänlainen kuviollinen kieli mitkä kaksi vastakkaista asiaa ovat yhteydessä toisiinsa.
  • Analogia: laaja vertailu yhden ja toisen asian välillä, joka eroaa siitä hyvin.
  • Ironia: tapahtuu, kun lopputulos on erilainen kuin odotettiin. On hyvin mahdollista, että yksi tilanne pitää yhtä lukijaa ironisena ja toinen ei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *