Rheinland-Pfalz (Suomi)

Rheinland-Pfalzin osavaltio perustettiin pian toisen maailmansodan jälkeen, 30. elokuuta 1946. Se muodostui pääasiassa Preussin Reinin maakunnan eteläosasta (Koblenzin ja Trierin Regierungsbezirke), Rhenish Hessenistä, Nassaun länsiosasta ja Baijerin Reinin Pfalzista miinus Saarpfalzin lääni. Saksan ja Luxemburgin yhteinen suvereeni alue (Gemeinschaftliches deutsch-luxemburgisches Hoheitsgebiet) on Reinin-Pfalzin osavaltion ainoa rekisteröimätön alue. Tämän osakehuoneiston muodostavat Mosel-, Sauer- ja Our-joet, joissa ne kulkevat Luxemburgin ja Rheinland-Pfalzin tai Saarlandin välisellä rajalla.

EmergenceEdit

Rheinlandin nykyinen osavaltio -Platinaatti oli osa Ranskan miehitysaluetta (1945-1949) toisen maailmansodan jälkeen. Se käsitti entisen Baijerin Pfalzin, Koblenzin ja Trierin Regierungsbezirken (”hallintoalueet”), Reinin Hessenin (Rheinhessen) maakunnan osat Rein-joesta länteen ja kuului Hessenin osavaltioon (Volksstaat Hessen), osiin Preussin Hessen-Nassaun maakuntaa (Montabaur) ja entiseen Oldenburgin alueeseen Birkenfeldin (Birkenfeldin ruhtinaskunta) ympäristössä.

10. heinäkuuta 1945 , nykyisen Rheinland-Pfalzin maalla toiminut miehitysviranomainen siirtyi amerikkalaisilta ranskalaisille. Aluksi ranskalaiset jakoivat alueen väliaikaisesti kahteen ”ylempään presidiumiin” (Oberpräsidien), Rheinland-Hessen-Nassauun ( Preussin tähänastiset hallintoalueet ja alueet Koblenz, Trier ja Montabaur) ja Hessen-Palatinate (tähän asti Baijerin Pfalzin ja vanhan Hessian-Darmstadtin Rhenish Hessenin provinssi). Valtion muodostaminen asetettiin 30. elokuuta 19. 46, joka on viimeinen valtio läntisellä miehitysalueella, joka perustetaan Ranskan armeijan hallituksen kenraali Marie-Pierre Kœnigin määräyksellä nro 57. Alun perin sitä kutsuttiin Rhenish-Pfalziksi (Rheinpfälzisches Land tai Land Rheinpfalz); nimi Rheinland-Pfalz (Rheinland-Pfalz) vahvistettiin ensimmäisen kerran 18. toukokuuta 1947 tehdyssä perustuslaissa.

Ranskan väliaikainen hallitus halusi tuolloin jättää mahdollisuuden liittää muita Reinin länsipuolella olevia alueita sen jälkeen kun Saarland muutettiin protektoraatiksi. Kun amerikkalaiset ja britit olivat kuitenkin johtaneet tietä perustamalla Saksan osavaltiot, ranskalaiset joutuivat kasvavan paineen alaiseksi ja seurasivat lopulta esimerkkiään perustamalla Badenin, Württemberg-Hohenzollernin ja Rheinland-Pfalzin osavaltiot. Ranskan armeijan hallitus kielsi kuitenkin Saarlandin liittymisen Rheinland-Pfalziin. Mainz nimettiin valtion pääkaupungiksi asetuksessa; ”Sekakomissio” (Gemischte Kommission), joka on nimetty valtion korkeimmaksi elimeksi, joka on vastuussa uuden valtion hallinnosta ja valtion neuvoa-antavan edustajakokouksen valmistelusta, aloitti työnsä Mainzissa. Sodan aiheuttamat vahingot ja tuhot merkitsivät kuitenkin, että Mainzilla ei ollut tarpeeksi hallintorakennuksia, joten osavaltion hallituksen ja parlamentin päämaja perustettiin väliaikaisesti Koblenziin. Siellä pidettiin 22. marraskuuta 1946 valtion neuvoa-antavan yleiskokouksen (Beratende Landesversammlung) perustava kokous, ja perustuslakiluonnos laadittiin. Aikaisemmin paikalliset vaalit oli järjestetty. Wilhelm Boden nimitettiin (lyhyen toimikautensa jälkeen Rheinland-Hessen-Nassaun Oberregierungspräsidentiksi) 2. joulukuuta Ranskan armeijan hallitus nimitti uuden valtion ministeripresidentiksi.

AlkuvuodetMuokkaa

Adolf Süsterhenn toimitti neuvoa-antavalle valtiokokoukselle perustuslakiluonnoksen, joka hyväksyttiin useiden neuvottelukierrosten jälkeen 25. huhtikuuta 1947 lopullisessa äänestyksessä CDU: n ehdottomalla enemmistöllä äänestäessä ja SPD: n ja KPD: n äänestäessä vastaan. Kiistakysymys sisälsi perustuslakiluonnoksen, jossa määrätään erillisistä kouluista, jotka perustuvat kristilliseen kirkkokuntaan. 18. toukokuuta 1947 53% äänestäjistä hyväksyi Rheinland-Pfalzin perustuslain kansanäänestyksessä. Uuden valtion katoliset pohjois- ja länsipuolet hyväksyivät perustuslain enemmistöllä, mutta Reinin Hessenin ja Pfalzin enemmistö äänesti vastaan. Samana päivänä pidettiin ensimmäiset vaalit valtion parlamentille, Rheinland-Pfalzin osavaltiolle. Parlamentin avajaiskokous pidettiin 4. kesäkuuta 1947 Koblenzin suuressa kaupungintalossa. Wilhelm Boden valittiin Reinin-Pfalzin ensimmäiseksi ministeripresidentiksi. Vain kuukautta myöhemmin Peter Altmeier seurasi häntä.

Perustuslakielimet – hallitus (Landesregierung), parlamentti (Landtag) ja perustuslakituomioistuin (Verfassungsgerichtshof) – perustivat väliaikaisen kotipaikansa Koblenziin. Seuraavana ajanjaksona Koblenz ja Mainz korostivat kumpikin soveltuvuutta valtion pääkaupungiksi julkisessa keskustelussa. Alusta lähtien ministeri-presidentti Altmeier vaati Mainzia pääkaupungiksi, koska hän tiesi, että maan eteläosa, etenkin Pfalz, ei hyväksy Koblenzia, joka oli kaukana pohjoisessa ja aiemmin Preussina. 16. toukokuuta 1950 Landtag päätti siirtää itsensä ja Landesregierungin Koblenzista Mainziin. Kun hallitus ja parlamentti muuttivat Mainziin, monet valtion viranomaiset ja tuomioistuimet pysyivät Koblenzissa, mukaan lukien perustuslakituomioistuin ja valtionarkisto. Lisäksi Saksan liittovaltion arkisto ja liittovaltion hydrologian toimisto perustettiin Koblenziin vuonna 1952.

ConsolidationEdit

Yhteisöllisyyden tunne kehittyi vain hyvin vähitellen ”retortin maassa”. , joka oli perustettu suurelta osin ottamatta huomioon sen asukkaiden historiallisia yhteyksiä. Sille annettiin vain vähän mahdollisuuksia selviytyä, varsinkin kun sillä oli hyvin vähän suuria teollisuuskeskuksia. Lukuisten sotilastukikohtien perustaminen, sekä liittoutuneiden että Bundeswehrin, auttoi jossain määrin vauhdittamaan taloutta. Vuonna 1956 Saksan liittotasavallan peruslain 29 §: n nojalla vetoomuksia tehtiin Koblenzin, Trierin, Montabaurin, Rhenish-Hessenin ja Pfalzin alueilla niiden erottamiseksi osavaltiosta ja liittämisestä osavaltioihin Pohjois-Reinissä – Westfalen, Hessen, Baijeri ja Baden-Württemberg. Kaikki kansanäänestystä koskevat vetoomukset, paitsi Pfalzin hallintopiirissä esitetyt, antoivat tarvittavan enemmistön; kuitenkin kului melkein 20 vuotta ennen kansanäänestysten viimeistä tapahtumista. 19. tammikuuta 1975 yksikään asianomaisista alueista ei palauttanut enemmistöä siirrettyään toiseen valtioon. Tämä lopetti vuosikymmenien keskustelun. Ainoastaan AKK-konflikti, kiista Mainz-Amöneburgin, Mainz-Kastelin ja Mainz-Kostheimin piiristä, on jatkanut poliitikkojen harjoittamista tähän päivään asti.