Rauhoitus

Toisen maailmansodan jälkeen: poliitikotMuokkaa

Sodanjälkeisten vuosien valtiomiehet ovat usein maininneet vastustuksensa rauhoittumiselle oikeuttamaan lujan, joskus aseellisen toiminnan kansainvälisissä suhteissa.

Yhdysvallat Presidentti Harry S. Truman selitti päätöksensä astua Korean sotaan vuonna 1950, Ison-Britannian pääministeri Anthony Eden vastakkainasetteluineen Egyptin presidentin Gamal Abdel Nasserin kanssa Suezin kriisissä vuonna 1956, Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn Kuuban ”karanteeniin” vuonna. 1962, Yhdysvaltain presidentti Lyndon B.Johnson vastustuksensa kommunismiin Indokiinassa 1960-luvulla, Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ilmaiskunsa Libyaan vuonna 1986 ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin drone-isku Qassim Soleimanin salamurhaan vuonna 2020.

ylmän sodan aikana merkittävät konservatiiviset Reaganin liittolaiset mainitsivat rauhoittamisen ”oppitunteja”, jotka kehottivat Reagania olemaan itsevarma ”palauttamaan” Neuvostoliiton tukemia hallintojärjestelmiä kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Heritage Foundationin Michael Johns kirjoitti vuonna 1987, että ”seitsemän vuotta Ronald Reaganin saapumisen jälkeen Washingtoniin Yhdysvaltojen hallitusta ja sen liittolaisia hallitsee edelleen rauhoittamisen kulttuuri, joka ajoi Neville Chamberlainin Müncheniin vuonna 1938. . ”

Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher vetoaa Churchillin esimerkkiin Falklandin sodan aikana vuonna 1982:” Kun Yhdysvaltain ulkoministeri Alexander Haig kehotti häntä pääsemään kompromissiin argentiinalaisten kanssa, joita hän räpisi voimakkaasti. pöydän ja kertoi hänelle, ”että tämä oli pöytä, jossa Neville Chamberlain istui vuonna 1938 ja puhui tšekeistä kaukaisena kansana, josta tiedämme niin vähän”. Lohdutuksen haamu nousi keskusteluihin Jugoslavian sodista 1990-luvulla.

U.S. Presidentti George W. Bush ja Ison-Britannian pääministeri Tony Blair mainitsivat myös Churchillin varoitukset Saksan asevarustelusta perustellakseen toimintaansa ennen Irakin sotaa vuonna 2003.

Toukokuussa 2008 presidentti Bush varoitti ”vääriä lohdutuksen mukavuuksia”, kun on kyse Iranista ja sen presidentistä Mahmoud Ahmadinejadista. Presidentti Barack Obaman vastustajat kritisoivat myöhemmin yhteistä kokonaisvaltaista toimintasuunnitelmaa rauhoituksena Iranin kanssa. Valtiosihteeri Mike Pompeo ilmoitti myöhemmin, että presidentti Donald Trump ”Hallinto yritti korjata Obaman hallinnon Iranin rauhoittamista.”

Hollantilainen poliitikko Ayaan Hirsi Ali vaatii Euroopan tasolla vastakkainasettelupolitiikkaa vastaamaan radikaalin islamin uhkaan ja vertaa politiikkaa vastakkainasettelusta Neville Chamberlainin Hitlerin rauhoittamiseen.

Tiibetin separatistit pitävät länsimaiden Kiinaa koskevaa politiikkaa Tiibetin suhteen rauhoituksena.