Raamatun tutkimukset / Uuden testamentin kommentit / 1 Korinttilaisille / Luku 7

Aviopareista (vs. 1-7) Muokkaa

vs. 1. Nyt asioista, joista kirjoitit: Miehelle on hyvä olla menemättä naimisiin.

Tämän luvun alkaessaan Paavali aloittaa lainaamalla kysymystä, josta korinttilaisten on täytynyt tiedustella viimeisessä kirjeessään. hänelle. Voimme nähdä tämän, kun hän sanoo ”Nyt asioista, joista kirjoitit”, mikä tarkoittaa vastausta edelliseen kysymykseen. Nyt tämä jae voi olla hyvin harhaanjohtava, jos se luetaan väärästä käännöksestä. NIV toteaa: ”Miehelle on hyvä olla menemättä naimisiin.” Tämä ei kuitenkaan ole ollenkaan sitä, mitä Paavali sanoo täällä. Alkuperäinen kieli, jota tässä käytetään, ei tarkoita avioliittoa, vaan viittaa todelliseen yhdynnään naisen kanssa. Jos Paavali puhuisi avioliittoa vastaan, hän ei olisi puhunut siitä niin suotuisasti Efesolaiskirjeen 5. ja 1.Timoteukselle 3. Toinen tärkeä huomautus on, että Paavalin tässä kohdassa esittämää lausuntoa ei pidä pitää absoluuttisena. ”Hän viittaa nimenomaan Korinttiin jonkin olemassa olevan kriisin takia, johon hän viittaa kohdassa 7:26.” (Mare, 227)

Vs. 2. Mutta koska moraalittomuutta on niin paljon, jokaisella miehellä tulisi olla oma vaimonsa ja jokaisella naisella oma aviomiehensä.

Tämä jae voidaan myös ymmärtää helposti väärin. Sana olla tässä jakeessa ei tarkoita sitä, että niiden, jotka eivät ole naimisissa, pitäisi mennä etsimään puoliso, mikä on oikeastaan aivan päinvastaista kuin hän kertoo heille kohdissa 8, 27 ja 38. Onko tässä yhteydessä tarkoitettava ” nauttia toisen henkilön seksuaalisesta omistuksesta. ” (Hays, 113) Itse asiassa tässä jakeessa on sama tarkka sana kreikaksi, jota käytetään 5: 1: ssä, joka kirjaimellisesti tarkoittaa: ”miehelle isänsä vaimo”. Viesti, jolle tämä jae kirjoitetaan, ei ole naimattomille, mikä oletetaan yleisesti, mutta niille, jotka ovat jo naimisissa. Paul suosittelee ja kannustaa aviopareja harrastamaan seksiä.

Vs. 3. Aviomiehen tulee täyttää avioliittovelvollisuutensa vaimoaan ja samoin vaimonsa aviomiehensä kanssa.

Jae 2 vahvistetaan tässä, kun Paavali jatkaa puhumista avioliittovelvollisuuksista. Hän vaatii, että aviomiehen on täytettävä avioliittovelvollisuutensa, joka tarkoittaa sukupuolta, vaimoaan kohtaan ja hänen on tehtävä samoin. Miehen ja naisen välistä tasa-arvoa korostetaan tässä kohdassa. Ilmaus, jota Paavali käyttää tässä, jota NIV kääntää ”velvollisuudeksi”, on sama kuin hän käyttää Roomalaiskirjeen 13: 7: ssä. Roomalaiskirje 13: 7 puhuu verotuksesta ja siviiliviranomaisen kunnioittamisesta. Tämä antaa melko tarkan kuvan sellaisesta velvollisuudesta ja kunnioituksesta, jonka aviomiehen ja vaimon tulisi osoittaa toisilleen. Tässä on epätavallista, että Paavali puhuu naiselle yhtä suoraan kuin mies. Tämä ei ole Uuden testamentin aikoina tavanomaisen opetustavan mukaista. Naisille annettiin harvoin suoraa opetusta, mies sai sen ensin, ja vaimo sai välillisesti opetusta. Toinen silmiinpistävä piirre tässä kohdassa on se, ettei seksiä mainita lisääntymisenä. Tämän tosiasian takana on valtavat seuraukset. Paavali ei suosittele, että seksiä saa harrastaa vain lasten tarkoituksella. Tämä on hyvin ristiriidassa toisten kirjoitusten kanssa tänä aikana, kuten Philon ja Josephuksen. Oletuksena on, että Jumala aikoo seksiä, ei pelkästään lisääntymisen vuoksi, kulkea käsi kädessä avioliiton kanssa.

Vs. 4. Vaimon ruumis ei kuulu yksin hänelle vaan myös miehelleen. Samoin aviomiehen ruumis ei kuulu yksin hänelle vaan myös hänen vaimolleen.

Paavali on ei sano tässä, että aviomiehen ja vaimon ruumiit kuuluvat toisilleen, vaan pikemminkin ”hän puhuu koko ihmisestä fyysisillä ja seksuaalisilla ominaisuuksillaan”. (Collins, 259) Huolimatta miesten hallitsevasta kulttuurista tänä aikana, Paavali puoltaa paljon tasa-arvoisempaa käyttäytymistä avioliitossa. Avioliitossa sekä miehellä että naisella on seksuaalisia oikeuksia ja velvollisuuksia toisiaan kohtaan. Tässä ei ole kyse pelkästään fyysisestä, tunteetonta seksiä, vaan pikemminkin kokonaisvaltaisesta yhteydestä kahden ihmisen välillä. ”Avioliitossa Paavali opettaa, että toisella” miehellä tai vaimolla ”on valta puolison ruumiissa. Käännetty verbi kuuluu NIV: ään tarkoittaa kirjaimellisesti” hallita ”, joten Paavali ei koske omistusta tai omistusoikeuksia, vaan suhdetta ja sukulaisuuksia. (Soards, 139)

Vs. 5. Älä riistä toisiltasi paitsi yhteisellä suostumuksella ja hetkeksi, jotta voit omistautua itsellesi Rukoile sitten. Tulkaa sitten taas yhteen, jotta Saatana ei kiusaa teitä itsehillintänne puutteen vuoksi.

Alkuperäinen kreikan kielen sana ”riistää” voidaan kääntää myös ryöstämään, varastamaan tai huijaamaan. Paavali sanoo Ne, jotka Korintissa kieltäytyvät lopettamasta seksiä puolisoidensa kanssa, pidättyvät ennen avioliittoa, sen ei koskaan ollut tarkoitus olla osa avioliittoa.Paavali myöntää, että seksistä voi olla tiettyjä väliaikaisia vetäytymisiä, kreikankielinen sana tarkoittaa ”vuodenaikaa”, mutta tämän seksistä vetäytymisen ei pitäisi olla pysyvä. Näinä pidättymispäivinä pariskunnan tulisi omistautua rukoukseen. Tämä on samanlainen kuin juutalainen perinne; juutalaiset kannattivat, että aviomiehellä olisi oikeus kieltäytyä vaimonsa seksistä hengellisiin tarkoituksiin. Paavali todistaa tämän ajatuksen, mutta hän julistaa, että päätöksen on oltava molemminpuolinen eikä selvästi aviomiehen päätös. Tämän jakeen viimeisessä osassa Paavali muistuttaa lukijoitaan siitä, että vaikka he ovat naimisissa, heihin kohdistuu edelleen Saatanan kiusaus . Pidättymisajankohta ei aina tarkoita sitä, että aviomies ja vaimo tuodaan lähemmäksi Jumalaa; itse asiassa seksuaalisen kiusauksen vuoksi se voi heikentää heitä. Siksi Paavali ei halua, että seksi on pysyvä. Ihmisen seksuaalinen halu on erittäin voimakas, eikä siihen pitäisi suhtautua kevyesti.

Vs. 6. Sanon tämän myönnytyksenä, ei käskynä.

Tässä annettu lausunto viittaa kohtaan 5. Paavali ei tee mitään käskyä. Pikemminkin hän tarjoaa henkilökohtaisia neuvoja. Hän ei väitä pitävänsä mitään käskyä, joka tulee suoraan Jumalalta.

Vs. 7. Toivon, että kaikki miehet olisivat sellaisia kuin minä olen. Mutta jokaisella ihmisellä on oma lahjansa Jumalalta; yhdellä on tämä lahja, toisella on se.

Paul väittää toivovansa, että kaikki voisivat olla sellaisia kuin hän on. Joten mitä Paavali tarkalleen ottaen tarkoittaa tässä yhteydessä? Tutkijat ovat pystyneet keksimään joitain todennäköisiä vastauksia tähän kysymykseen. On melkein varmaa, että Paavali oli jossain vaiheessa naimisissa. Paavali väitti olevansa rabbi ja täyttänyt kaikki velvollisuutensa sellaisenaan. Ortodoksisessa juutalaisuudessa avioliitto oli välttämätöntä. ”Jos mies ei mennyt naimisiin eikä saanut lapsia, hänen sanottiin” tappaneen jälkeläisensä ”,” heikentäneen Jumalan kuvaa maailmassa ”.” (Barclay, 60). Nämä todisteet osoittavat Paavalin epätodennäköisyyden. oli jossain vaiheessa omistautunut ortodoksinen juutalainen, joka ei ollut naimisissa jossakin elämänsä vaiheessa. Toinen osoitus Paavalin avioliitosta tulee Apostolien tekojen 26: 10: stä. Täällä havaitaan, että Paavali ”äänesti” kristittyjen kuoleman puolesta. Tämä viittaa siihen, että Paavali oli Sanhedrinin jäsen. Sanhedrin, yhden vaaditaan olevan naimisissa. Paulin vaimo on aina kuollut, mutta todennäköisempi tilanne on, että hän oli jättänyt hänet. Kun Paavalista tuli kristitty, hänen avioliitonsa meni todennäköisesti mäkeä alas. Sitten hän päätti olla jatkamatta uutta avioliittoa, koska hänen elämästään tuli selibaatti, joka matkusti ja omisti elämänsä evankelioimiseen. Palataksemme takaisin Paavalin lausuntoon siitä, että kaikki ovat hänen kaltaisiaan. Tämä ei ole avioliiton väheksyminen. Paavali odotti Kristuksen toisen tulemisen olevan erittäin nopea. Tämän vuoksi hän ei suosittanut sellaisia maallisia asioita, koska hän ei ennakoinut maan olevan merkityksellinen kauemmin. Hän haluaa mieluummin, että kaikkien keskittyminen on Kristuksen paluuta toistensa sijaan. Paavalin vetoomus siitä, että jokaisella on oma lahjansa, valaisee hänen uskonkäsitystään. ”Hän eroaa sekä gnostilaisista että lakimiehistä siinä, että hän ei pidä sitä, että kaikkien lahjat ovat samat, mutta että jokaisella on oma, erikoinen lahja.” (Conzelmann, 118)

Naimattomista (vs. 8-9) Muokkaa

vs. 8. Nyt naimattomille ja leskille sanon: Heille on hyvä pysyä naimattomana, kuten minä.

Paavali puhuu nyt yksin asuville ihmisille. Tähän luokkaan kuuluvat todennäköisesti ne, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa, jotka ovat eronneet, ja ne, jotka ovat leskiä. Muista, että nämä Paavalin esittämät väitteet eivät ole lainkaan jumalallista käskyä, vaan henkilökohtaisia vakaumuksia. Hänen selibaatin käsitteensä takana on edistää kristittyjen palvelemista Jumalaa kaikin mahdollisuuksin ilman häiriötekijöitä tai esteitä. Sana hyvä tässä olisi tietysti pidettävä parempana. Paavali ei kannata sitä, että hänen valitsemansa selibaatin elämäntapa on jotenkin ylivoimainen tai poikkeuksellisempi kuin avioliitto. Hän tarjoaa itsensä esimerkkinä tietystä elämäntavasta. Hän pystyy omistamaan itsensä täydellisemmin Jumalalle kuin naimisissa oleva ihminen yksinäisen elämänsä takia, mutta se ei tarkoita, että kaikki on kutsuttu tähän.

Vs. 9. Mutta jos he eivät pysty hallitsemaan itseään, heidän tulisi mennä naimisiin, sillä on parempi mennä naimisiin kuin polttaa intohimolla.

Tämä jae voidaan helposti ymmärtää väärin, ellei sitä analysoida oikein. Termi itsessään on sama kuin Paavali käyttää itsehillintään luettelossaan Hengen hedelmistä (Gal.5: 23). Paavali kannattaa sitä, että selibaatin elämä on hengellinen lahja. Hän kertoo korinttilaisille, että jos heillä ei ole tätä lahjaa, heidän tulisi jatkaa avioliittoa. Hän ajaa korinttilaisia joko tunnistamaan heidän omistamansa tämän lahjan tai sen puuttumisen. Heidän ei pitäisi yrittää pakottaa jotain elämäänsä, ellei Jumala ole antanut heille kyseistä hengellistä lahjaa. Se, mitä Paavali esittää tässä, ratkaisee hallitsemattomien seksuaalisten halujen ongelman ennen avioliittoa.

Avioero (vs. 10-24) Muokkaa

vs. 10. Annan naimisissa olevalle tämän käskyn (ei minä vaan Herra): Vaimo ei saa erota miehestään.

Paavalin sävy näyttää muuttuvan hieman tässä jakeessa. Hän ei yksinkertaisesti pyydä, vaan käskee naimisissa olevia olemaan tekemättä avioeroa. Hän ei yksinkertaisesti anna tätä käskyä itse, vaan julistaa, että Herra on se, joka antaa tämän käskyn. Tämä on yksi harvoista tapauksista, joissa Paavali vetoaa Jeesuksen opetuksiin tukeakseen hänen opetustaan kirkolle. Paavali viittaa varmasti useaan otteeseen, jolloin Jeesus oli kieltänyt avioeron (Mk.10: 2-12, Mt.5: 31-32; 19: 3-12, Lk. 16:18). On todennäköistä, että korinttilaiset etsivät avioeroa keinona harjoittaa selibaattia, koska sukupuoli on pakollinen osa avioliittoa. Ajatus avioeron epäonnistumisesta oli hyvin uusi käsite Paavalin aikakauden ihmisille. Juutalaisessa ja kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa avioero oli hyväksyttävää. Siksi koko ajatus avioliitosta ja avioerosta oli todennäköisesti varsin sekava aihe varhaiskirkolle.

Vs. 11. Mutta jos tekee, hänen on pysyttävä naimattomana tai muuten sovittava aviomiehensä kanssa. Ja aviomies ei saa erota vaimostaan.

Vs. 12. Lopulle sanon tämän (minä, en Herra): Jos jollakin veljellä on vaimo, joka ei ole uskovainen ja hän on valmis elämään hänen kanssaan, hän ei saa erottaa häntä.