PMC (Suomi)
Tutkimukset ovat osoittaneet yhteyden elinikäisen seksuaalisen käyttäytymisen ja iän välillä seksuaalisen debyytin aikana1,2 seksuaalinen käyttäytyminen3; muutamassa tutkimuksessa on kuitenkin tutkittu näiden käyttäytymismuotojen suhdetta kansallisten tutkimusten tietojen avulla. Seksuaaliseen käyttäytymiseen keskittyvät kansalliset tiedot ovat tärkeitä sukupuoliteitse tarttuvien infektioiden (STI) tutkimuksessa ja ennaltaehkäisyssä. Tällaisista tiedoista voi olla hyötyä monilla aloilla, mukaan lukien sukupuolitautien matemaattisten mallien tiedottaminen, sukupuolitautien esiintyvyyden epidemiologisten suuntausten ymmärtäminen ja ennaltaehkäisyvoimavarojen kohdentaminen niille, joilla on suurin riski saada sukupuolitauteja. 4–6 Esimerkiksi matemaattisten sukupuolitautien ehkäisyn mallintaminen on edelleen kasvanut viime vuosina 7, samoin seksuaalista käyttäytymistä koskevien tietojen tarve näiden mallien ilmoittamiseksi. Seksuaalisen käyttäytymisen tietojen tarve on erityisen korostettu yksilökohtaisissa malleissa, 8,9, jotka ovat yleistymässä osittain nopeamman ja tehokkaamman tietokoneen lisääntyneen saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden vuoksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia seksuaalisen käyttäytymisen jakautumista Yhdysvalloissa kerrottuna emättimen sukupuolikumppaneiden elinikäisen määrän mukaan. Tärkein panoksemme olemassa olevaan kirjallisuuteen on viimeaikaisten, kansallisesti edustavien tietojen käyttö. Tällaiset tiedot ovat hyödyllisiä (1) havainnollistamaan seksuaalisen käyttäytymisen heterogeenisyyttä sukupuolen, iän ja sukupuolikumppaneiden elinikäisen lukumäärän mukaan sukupuolitautien ehkäisyä varten ja (2) tiedottamaan sukupuolitautien matemaattisia malleja, joissa väestö luokitellaan usein seksuaalisen aktiivisuuden tason mukaan, perustuen tiheyteen, jolla ihmiset hankkivat uusia sukupuolikumppaneita. 6,10
Käytimme tietoja vuosien 2006–2010 kansallisesta perhekasvustutkimuksesta (NSFG), joka on kansallisesti edustava poikkileikkauksellinen otos miehistä ja naisista. naiset.11 NSFG on kansallinen todennäköisyys otos laitoksista riippumattomista 15–44-vuotiaista vastaajista, joita haastateltiin kodeissaan kesäkuusta 2006 kesäkuuhun 2010.11 Latinalaisamerikkalaiset, mustat ja nuoret (ikä 15–24-vuotiaat) otettiin ylinäytteestä. 11–13 Oli 12 279 naisvastaajat ja 10 403 miespuolista vastaajaa, joiden vastausprosentti oli 77% .12 Tähän analyysiin sisältyvät tiedot olivat haastattelijan hallinnoimasta tietokoneohjatusta henkilökohtaisesta haastattelusta. 11 Tiedot analysoitiin käyttämällä SAS-versiota 9.3 (SAS-instituutti, Cary, NC) ja SAS-puhelu kykenee SUDAAN 11.0: n (Research Triangle Institute, Research Triangle Park, NC) ottamaan huomioon monimutkaisen näytteenottosuunnitelman. 14,15
Loimme 5 seksiryhmää itsearvioitujen seksikumppaneiden elinikäisten lukumäärien mukaan, missä sukupuoli määriteltiin heteroseksuaaliseksi emättimen yhdynnäksi ja samaa sukupuolta olevat kumppanit suljettiin pois: seksuaalitoimintaryhmä 1 (0–1 elinikäistä seksikumppania), seksuaalitoimintaryhmä 2 (2–4 elinikäistä seksikumppania), seksuaalitoimintaryhmä 3 (5–9 elinikäistä) sukupuolikumppanit), seksuaalitoimintaryhmä 4 (10–39 elinikäistä seksikumppania) ja seksuaalitoimintaryhmä 5 (yli 40 elinikäistä seksikumppania). Nämä ryhmät ovat samanlaisia kuin äskettäisessä yksilötason ihmisen papilloomavirusrokotuksen (HPV) rokotuksessa käytetyt ryhmät, ja niitä muokattiin aiempien tutkimusten perusteella hyödyllisiksi muille sukupuolitautien ehkäisy- ja mallinnustöille. 9
Analysoimme 3 seksuaalisen käyttäytymisen toimenpiteet. Ensinnäkin tutkimme väestön jakautumista seksuaalisen aktiivisuuden ryhmiin sukupuolen ja iän mukaan kerrostettuna (käyttäen 5-vuotista ryhmittelyä). Toiseksi laskimme jokaiselle seksuaaliryhmälle äskettäisten emättimen sukupuolikumppaneiden (viimeiset 12 kuukautta) keskimääräisen lukumäärän sukupuolen ja ikäryhmän mukaan. Kolmanneksi, jokaisen seksuaalisen toiminnan ryhmän kohdalla tutkimme sukupuolen mukaan kerrostunutta ikää ensimmäisessä emättimen yhdynnässä (25–34-vuotiaiden keskuudessa). Vanhemmat ikäryhmät jätettiin pois ”ikä ensimmäisestä emättimen yhdynnästä” -analyysistä arvioitaessa ikää ensimmäisessä emättimen yhdynnässä viime vuosina. Viimeaikaiset tiedot ovat hyödyllisimpiä sukupuolitautien ehkäisemisessä, mukaan lukien mallinnus. Kaikille analyyseille laskimme 95%: n luottamuksen arvioiden arviointivälit (CI), ja tutkimme CI: n päällekkäisyyttä konservatiivisena arvioina tilastollisesta merkitsevyydestä (CI: t saatavilla liitteessä A) .16
Elinikäisten emättimen sukupuolikumppaneiden lukumäärän jakautumisessa havaittiin yhtäläisyyksiä miesten ja naisten vastaajien ikäryhmissä, muutamia pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. 15–24-vuotiaiden joukossa seksuaalitoimintaryhmä 1 (0–1 elinikäistä seksikumppania) oli yleisimmin ilmoitettu miesten seksuaaliryhmä (32,2% –70,5%) ja naispuoliset (34,7% –72,0%) vastaajat (kuviot 1A, B). Kaikista ikäryhmistä seksuaalitoimintaryhmä 5 (yli 40 elinikäistä sukupuolikumppania) oli vähiten raportoitu seksuaalisen toiminnan ryhmä kaikkien miesten ja naispuoliset vastaajat. 25–44-vuotiaiden naisten joukossa seksuaalitoimintaryhmä 2 (2–4 elinikäistä seksikumppania) oli yleisimmin ilmoitettu seksuaaliryhmä (30,3–30,9%), kun taas 25–44-vuotiaiden miesten seksiryhmä 4 ( 10–39 elinikäistä seksikumppania) raportoitiin yleisimmin (27,8–34,2%).
A, Elinikäisten sukupuolikumppaneiden määrän jakautuminen naisilla ikäryhmittäin, NSFG 2006–2010 (n = 12 279). * Niistä naisista, jotka ilmoittivat vähintään 40 elinikäistä sukupuolikumppania (ikä 15–19 vuotta), painottamaton taajuus (n) oli alle 10; siksi tulokset on tukahdutettu. Huomautus: Kuvan selkeyden vuoksi pystyakseli katkaistiin 40%: lla. Todellinen arvo 15–19-vuotiaille tytöille, jotka ilmoittivat 0–1 elinikäisestä seksikumppanista, on 72%. Luottamusvälit löytyvät liitteestä A. B, Elinikäisten sukupuolikumppaneiden lukumäärän jakautuminen miesten välillä ikäryhmittäin, NSFG 2006–2010 (n = 10 403). Huomautus: Kuvan selkeyden vuoksi pystyakseli katkaistiin 40%: lla. Todellinen arvo 15–19-vuotiaille pojille, jotka ilmoittivat 0–1 elinikäisestä seksikumppanista, on 70,5%. Luottamusvälit ovat liitteessä A.
Viimeaikaisten seksikumppaneiden (viimeiset 12 kuukautta) keskimääräinen lukumäärä vaihteli sukupuolikumppaneiden lukumäärän mukaan koko elämän ajan; seksuaalisen toiminnan ryhmissä havaitsimme kuitenkin muutamia merkittäviä eroja iän tai sukupuolen mukaan (kuvat 2A, B). Kaiken kaikkiaan seksuaalitoimintaryhmässä 1 (0–1 elinikäistä seksikumppania) oli keskimäärin alle yksi äskettäin ollut seksikumppani, kun taas seksuaalitoimintaryhmän 5 (40+ elinikäistä sukupuolikumppania) vastaajat ilmoittivat vaihteluvälistä 1,5 (miehet, 40– 44 vuotta) 5,1 äskettäiseen kumppaniin (pojat, 15–19-vuotiaat). Vaikka miespuoliset vastaajat raportoivat huomattavasti uudempia kumppaneita kuin naisvastaavat kokonaisuutena (lukuun ottamatta 15–19-vuotiaita), tietyssä seksuaaliryhmässä, äskettäisten emättimen sukupuolikumppaneiden ilmoitetut lukumäärät eivät eronneet merkittävästi miesten ja naisten vastaajien välillä ikäryhmä.
A, Sukupartnerien lukumäärä viimeisten 12 kuukauden aikana naisilla ikäryhmittäin ja seksuaalisen aktiivisuuden ryhmittäin (sukupuolikumppaneiden koko elinaika), NSFG 2006– 2010 (n = 12 278). * Niistä naisista, jotka ilmoittivat vähintään 40 elinikäistä sukupuolikumppania (ikä 15–19 vuotta), painottamaton taajuus (n) oli alle 10; siksi tulokset on tukahdutettu. Huomautus: Kuvan selkeyden vuoksi pystyakseli katkaistiin 3,5 kumppanilla. Luottamusvälit löytyvät liitteestä A. B, Sukupuolikumppaneiden lukumäärä viimeisten 12 kuukauden aikana miesten keskuudessa ikäryhmittäin ja seksuaalisen aktiivisuuden ryhmittäin (sukupuolikumppaneiden elinikäinen lukumäärä), NSFG 2006–2010 (n = 10 403). Huomautus: Kuvan selkeyden vuoksi pystyakseli katkaistiin 3,5 kumppanilla. Seksuaalikumppanien todellinen keskimääräinen lukumäärä viimeisen 12 kuukauden aikana seksuaalisen aktiivisuuden ryhmässä 5 (yli 40 elinikäistä sukupuolikumppania) on 5,07 15–19-vuotiailla pojilla ja 3,72 20–24-vuotiailla. Luottamusvälit löytyvät liitteestä A.
Ensimmäisen emättimen yhdynnän ikä vaihteli kumppaneiden koko elämän ajan (kuvat 3A, B). Yleensä ne, joilla on enemmän elinikäisiä seksikumppaneita, ilmoittivat nuoremmasta iästä ensimmäisessä emättimen yhdynnässä kuin ne, joilla oli vähemmän elinikäisiä seksikumppaneita. Mies- ja naispuoliset vastaajat ilmoittivat saman ikäisten ensimmäisessä emättimen yhdynnässä kaikissa seksuaaliryhmissä paitsi seksuaalisen toiminnan ryhmässä 1 (0–1 elinikäistä sukupuolta). Seksuaalitoimintaryhmässä 1 enemmän miesvastauksia (88,6%) ilmoitti ensimmäisen emättimen yhdynnän 18–24-vuotiaana kuin naisvastauksia (78,2%).
A, Ensimmäisen emättimen yhdynnän ikä 25-34-vuotiailla naisilla seksuaalisen aktiivisuuden ryhmän mukaan (sukupuolikumppaneiden elinikäinen lukumäärä), NSFG 2006–2010 (n = 4090). * Ensimmäisen emättimen yhdynnän 17-vuotiaiden naisten joukossa seksuaalisen toiminnan ryhmässä 4 (≥ 40 elinikäistä sukupuolta olevaa kumppania) painottamaton esiintymistiheys (n) oli alle 10; siksi tulokset on tukahdutettu. Huomautus: Kuvan selkeyden vuoksi pystyakseli katkaistiin 60%: lla. Seksuaalisen aktiivisuuden ryhmässä 1 (0–1 elinikäistä sukupuolikumppania) ensimmäisen emättimen sukupuolen todellinen arvo 18–24-vuotiaana on 78,2%. Luottamusvälit löytyvät liitteestä A. B, Ikä ensimmäisessä emättimen yhdynnässä 25-34-vuotiailla miehillä seksuaalisen aktiivisuuden ryhmän mukaan (sukupuolikumppaneiden elinikäinen lukumäärä), NSFG 2006–2010 (n = 3362). * Ensimmäisestä emättimen yhdynnästä 10–14 tai 15-vuotiaiden miesten keskuudessa seksuaalitoimintaryhmässä 1 (0–1 elinikäistä seksikumppania) painottamaton taajuus (n) oli alle 10; siksi tulokset on tukahdutettu. Huomautus: Kuvan selkeyden vuoksi pystyakseli katkaistiin 60%: lla. Seksuaalisen aktiivisuuden ryhmässä 1 (0–1 elinikäistä sukupuolikumppania) ensimmäisen emättimen sukupuolen todellinen arvo 18–24-vuotiaana on 88,6%. Luottamusvälit löytyvät liitteestä A.
Havaintomme, että seksikumppaneiden elinikäinen lukumäärä liittyy (a) äskettäisten seksikumppaneiden määrään ja ( b) sukupuolidebyytin ikä tukee muita tutkimuksia.1–3,17–20 Esimerkiksi yhdysvaltalaisilla aikuisilla (ikä > 18 vuotta) tehdyssä tutkimuksessa varhaisvaihe ensimmäisessä yhdynnässä (< 14-vuotiaat) liittyi useampaan sukupuolikumppaniin kuluneen vuoden ja edellisten 5 vuoden aikana miesten ja naisten keskuudessa.2 Vastaavasti lähes 65 000 pohjoismaisen naisen keskuudessa ensimmäisessä yhdynnässä nuorempia ikäisiä naisia (< 14 vuotta) ilmoitti neljä kertaa todennäköisemmin kymmenestä elinikäisestä kumppanista ja melkein kaksi kertaa todennäköisemmin kahdesta tai uudemmasta seksikumppanista (viimeiset 6 kuukautta) verrattuna vanhempaan ikään ensimmäisessä yhdynnässä (> 14 vuotta) .1 Vaikka raportoidut yhdistykset on dokumentoitu aikaisemmin muissa populaatioissa, analyysimme tarjoaa lisää oivalluksia seksikumppaneiden elinikäisen määrän käytöstä seksuaalisen käyttäytymisen mittana. Tulosten pääteema on, että seksikumppaneiden elinikäinen lukumäärä on yksinkertainen mutta hyödyllinen toimenpide seksuaalisen toiminnan heterogeenisuuden vangitsemiseksi. Kun tarkasteltiin sukupuolikumppaneiden (seksuaalisen toiminnan ryhmät 1–5 hakemuksessamme) elinikäistä lukumäärää, emme löytäneet merkittäviä eroja miesten ja naisten välillä (a) ilmoitettujen äskettäisten sukupuolikumppaneiden lukumäärässä ja (b) iässä sukupuolidebyytin aikana (paitsi havaittu edellä seksuaalisen toiminnan ryhmässä 1).
Seksuaalisen toiminnan ryhmät, joita käytimme, olivat samanlaisia, mutta eivät aivan samat kuin Van de Velden ja hänen kollegoidensa käyttämät seksuaalisen toiminnan ryhmät.9 Yhdysvaltojen tietojen avulla havaitsemamme seksuaalisen aktiivisuuden ryhmien väestöstä ovat yleensä yhdenmukaisia Van de Velden ja hänen kollegoidensa soveltamien jakaumien kanssa.9 Vaikka tutkimuksemme edustaa Yhdysvaltain 15–44-vuotiaita väestöä, Van de Velde ja hänen kollegansa9 käyttivät seksuaalista käyttäytymistä koskevat tiedot kanadalaisesta monikeskustutkimuksesta.
Analyysimme on rajoitettu. Haastattelijan hallinnoimaan kyselyyn annetut vastaukset saattavat olla sosiaalisen toivottavan puolueellisia. Seksikumppaneiden lukumäärän mittaus viimeisten 12 kuukauden ajalta oli parhaimmillaan 7, mikä voisi vähentää keskiarvoa, mutta myös estää äärimmäisiä poikkeavuuksia vääristämästä tuloksia. Seksuaalinen käyttäytyminen sisälsi analyyseihimme vain heteroseksuaaliset emättimen seksipartnerit, koska halusimme keskittyä emättimen sukupuoleen koko elämän ajan; siksi muuta seksuaalista riskikäyttäytymistä, kuten suun ja peräaukon seksiä, ei otettu huomioon näissä analyyseissä. Näytekoot sulkivat pois muiden sosiaalidemografisten analyysien. Tulosten käytön helpottamiseksi tulevissa sukupuolitautien ehkäisytoimissa, mukaan lukien mallit, käyttämämme seksuaalisen toiminnan ryhmät valittiin äskettäisen HPV-rokotusmallin perusteella.9 Lisäanalyysejä tarvitaan vaihtoehtoisten seksuaalisen toiminnan luokitusten tutkimiseen.
Näistä rajoituksista huolimatta analyysimme tarjoaa hyödyllistä tietoa sukupuolikäyttäytymisestä iän, sukupuolen ja emättimen sukupuolikumppaneiden elinikäisen määrän mukaan. Lisäksi analyysimme havainnollistaa sukupuolikumppaneiden koko elämän mahdollisen hyödyllisyyden yksinkertaisena luokitteluna, joka heijastaa heterogeenisyyttä muissa seksuaalikäyttäytymisissä. Seksuaalisen käyttäytymisen tutkiminen ikäryhmittäin ja sukupuolen mukaan on tärkeää sukupuolikohtaisten, ikään liittyvien suositusten ja ehkäisyohjelmien (kuten klamydiainfektioiden seulonta21,22 ja HPV-rokotus23,24) kannalta. Tuloksemme voivat auttaa ymmärtämään sukupuolitautien epidemiologian suuntauksia, parantamaan sukupuolitautien ehkäisystrategioita ja sukupuolitautien matemaattisten mallien sovelluksia.25