PMC (Suomi)

Tiivistelmä

Prospektiivisessä tutkimuksessa positiivisia antimitokondriovasta-aineita on havaittu 69/4200 (1,64%) kaikista rutiininomaisessa immunologialaboratoriossa toimitetuista seerumeista. 69: stä vain yhdeksällä potilaalla oli yksiselitteinen primaarinen sappikirroosi, kuudella muulla oli krooninen aktiivinen hepatiitti, 10: llä oli epänormaaleja maksan toimintakokeita ilman todisteita primaarisesta sappikirroosista, kun taas lopuilla 44: llä ei ollut kliinisiä tai biokemiallisia todisteita maksasairaudesta. Maksasairauksien ulkopuolella antimitokondriaalisia vasta-aineita havaittiin yhtä usein autoimmuunisairauksista kärsivillä potilailla kuin muissakin olosuhteissa. Primaarista sappikirroosia ei ollut mahdollista erottaa potilaista, joilla ei ollut maksasairautta, vasta-ainetiitterin tai immunoglobuliinin alaluokan perusteella. Positiiviset antimokondriaaliset vasta-ainepotilaat, joilla ei ollut maksasairautta, jakautuivat tasaisesti koko Sheffieldin kaupunkiin, toisin kuin primaarisen sappikirroosin tapausten merkittävä ryhmittyminen. Päätelmämme on, että kliinisen maksasairauden puuttuessa pelkkä antimitokondrioiden vasta-ainetesti (havaittu rutiininomaisilla immunofluoresoivilla tekniikoilla) ei näytä olevan erityinen seulontatesti primaarisen sappikirroosin varalta. Vaikka emme voi sulkea pois mahdollisuutta, että auto-vasta-aine viittaa taipumukseen kehittää primaarinen sappikirroosi, tarvitaan lisää prospektiivisia tutkimuksia sen määrittämiseksi, mitkä potilaat etenevät tällä tavalla. Mahdollisuutta, että ympäristötekijät voivat olla mukana, ei voida kiistää.