PMC (Suomi)

KESKUSTELU

Viimeisten 5 vuoden aikana keisarileikkauksen toimitusnopeus on lisääntynyt huomattavasti keskuksessamme. Aste oli 32,8% kaikista synnytyksistä vuonna 2011, 44,1% vuonna 2012, 57,7% vuonna 2013, 56,7% vuonna 2014 ja 56,6% vuonna 2015. Keisarileikkauksen merkittävä nousu johtuu monista tekijöistä, kuten riittämättömästä tiedosta ehkäisyvälineiden, pitkälle edenneen äidin iän, äitien mieltymysten ja lääketieteellisestä näkökulmasta. Ensisijaiseen keisarileikkaukseen verrattuna toistuva keisarileikkaus voi liittyä lisäriskeihin.

Tutkimuksessamme havaitsimme, että niiden naisten tarttuvuusaste, joilla oli neljä tai useampia CS: itä, oli merkittävästi suurempi kuin niillä, joilla oli kolme tai useampi vähemmän CS: itä (46,7% vs. 23,8%). Nämä tulokset ovat sopusoinnussa aikaisempien tutkimusten kanssa saatujen tuloksien kanssa. 3,5-10 Adheesioaste Rashid et ai. havaittiin olevan 54% naisilla, joilla oli viisi tai useampia CS: itä, ja 15% naisilla, joilla oli kaksi tai kolme aikaisempaa CS: tä.3 Suurempi tarttuvuuden ilmaantuvuus MRCS-ryhmässä johtuu pääasiassa vatsan uusiutuvien leikkausten suuremmasta kokonaismäärästä seinä. CS: t liittyvät usein peritoneaalipintojen kuivumiseen, altistumiseen emättimen kasvistoon ja jäännösverelle. Ei ole epäilystäkään siitä, että jokainen uusi CS on vähintään yhtä sairas kuin ensimmäinen.3 On myös mahdollista, että tarttumiseen vaikuttaa leikkaustekniikka, lempeä kudosten hallinta ja potilaan yleinen terveystilanne vaikuttavat kudosten paranemiseen.8

Istukan hyökkäyksen poikkeavuudet ovat yksi hengenvaarallisista raskauden komplikaatioista, joiden esiintyvyys on 1/500 – 1/2500 raskautta. Tärkeimmät riskitekijät ovat aikaisemmat CS- ja istukan previa.11,12 Useat raportit ovat osoittaneet, että istukan invasion poikkeavuuksien ilmaantuvuus kasvaa CS: n lisääntyessä. 2,5, 13,14. Näiden raporttien lisäksi tutkimuksemme osoitti, että epänormaalin istukan hyökkäyksen ilmaantuvuus potilailla, joille oli tehty neljä tai useampia CS: itä, ei eronnut merkittävästi potilaista, joille oli tehty kaksi tai kolme CS: tä. Samoin Gasim et ai. verrattiin 144 raskaana olevaa naista, joilla oli ≥ 4 keskushermostoa, ja kontrolliryhmään 288 naista, joilla oli 2-3 CS: tä äidin, operatiivisten ja vastasyntyneiden komplikaatioille. / p>

Kohdun repeämä on yksi raskauden katastrofaalisimmista komplikaatioista ja voi esiintyä myös oireettomana arpien kuivumisena. Se on jo tiedetty, että myometriumin oheneminen eteni yleensä aiempien CS: iden lisääntyessä. Tässä tutkimuksessa kohdun repeämä havaittiin kahdella potilaalla MRCS-ryhmässä ja viidellä potilaalla kontrolliryhmässä. Tuloksemme osoittivat samanlaiset kohdun repeämisnopeudet MRCS-ryhmässä kuin kontrolliryhmässä. Juntunen et ai. havaittiin, että naisilla, joilla oli vähintään neljä keuhkosyöpää, kohduttiin kohdun arpeja useammin. Tässä tutkimuksessa kaikkia potilaita hoidettiin onnistuneesti. Kolmella potilaalla esiintyi sekä istukan previaa että epänormaalia istukan hyökkäystä. Yhdelle potilaalle tehtiin keisarileikkaushystektoomia MRCS-ryhmässä.

Toinen raportoitu merkittävä sairastuvuus naisilla, joilla on toistuva CS, on keisarileikkaushystektoomia. Epänormaali istukan hyökkäys ja kohdun repeämä ovat yleisimpiä viitteitä keisarileikkauksen kohdunpoistosta.3 Tuloksemme eivät kuitenkaan osoittaneet merkittävää eroa keisarileikkauksen kohdun poistoissa kahden roopan välillä. Tämä tulos voidaan selittää sillä, että emme löytäneet merkittäviä eroja kohdun repeämisen ja epänormaalin istukan hyökkäyksen esiintyvyydessä ryhmien välillä. Näiden tulosten yhteydessä ääreiselinten vaurioiden, kuten suolen ja virtsarakon vaurioiden, esiintyvyys ei ollut merkittävästi erilainen ryhmissä. Virtsarakon vaurio, joka hoidettiin ensisijaisella ompeleen korjauksella, havaittiin vain 0,4%: lla potilaista MRSC-ryhmässä ja 0,3%: lla potilaista kontrolliryhmässä. Suolivaurioita ei havaittu kenellekään potilaasta.

Tekijöitä, joihin MRSC on liitetty vähäiseen sairastuvuuteen, kuten leikkausaika, sairaalahoidon kesto ja verensiirtojen määrä, verrattiin kahden ryhmän välillä. Ei ole yllättävää, että edellinen CS oli merkittävä riskitekijä pidentyneelle käyttöajalle. Tämän havainnon mukaisesti Rashid et ai. havaitsi, että korkeamman asteen (5-9) toistuvat keisarileikkaukset liittyivät pidempään toiminta-aikaan verrattuna matalamman asteen (3 tai 4) toistuviin CS: iin.3 Pääasiallinen syy lisääntyneeseen toiminta-aikaan olivat vatsan seinämän ja leikkauksen vaikeudet. virtsarakon erottaminen kohdun alaosasta vakavien kiinnittymien vuoksi. Sairaalahoidon kesto oli huomattavasti pidempi MRCS-ryhmässä kuin kontrolliryhmässä.Mahdollinen selitys tälle voi olla tarttumien esiintyminen, pitkä leikkausaika, edennyt äidin ikä ja samanaikaisten äitien muiden sairauksien esiintyminen. Kuten odotettiin, iän, painovoiman, pariteetin ja muiden sairauksien havaittiin olevan korkeammat MRCS-ryhmässä.

Preoperatiiviset ja postoperatiiviset Hb-tasot ja verensiirron ilmaantuvuus olivat samanlaiset molemmissa ryhmissä. Verensiirron määrä oli kuitenkin merkittävästi suurempi tutkimusryhmässä. Samoin kuin tutkimuksessamme, Rouse et ai. raportoivat verensiirron riskin kasvaneen merkittävästi aiempien verisuonitautien määrän lisääntyessä.16 Tässä tutkimuksessa verensiirtoasteiden naisilla, joilla oli 1, 2, 3, 4 ja vähintään 5 CS: tä, todettiin olevan 1,8%, 2,6% , 4,3%, 4,6% ja 14,6%, vastaavasti (p < 0,001). Silver et ai. havaitsi, että punasolujen ≥ 4 yksikön verensiirtojen riski liittyi merkittävästi lisääntyneeseen CS-solujen määrään.17 Tärkein syy liialliseen verenvuotoon CS: n jälkeen katsottiin olevan kiinnittymisiä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että naisilla, joilla oli ≥ 4 CS: tä, ei ole liittynyt suuria riskitekijöitä verrattuna naisiin, joilla oli kaksi tai kolme CS: tä. Aikaisemmat tutkimukset osoittivat, että toistuvien CS: iden lukumäärälle ei voida antaa absoluuttista ylärajaa. Cook et ai. havaittiin, että naisilla, joilla oli viisi tai enemmän CSS: tä, oli merkittävästi enemmän merkittäviä synnytyskomplikaatioita kuin naisilla, joilla oli matalamman asteen toistuvat CS: t.2 Sitä vastoin Rashid et ai. raportoivat, että viiteen tai useampaan CS: ään ei liittynyt muita riskitekijöitä äidille ja sikiölle verrattuna neljään tai vähemmän CS: ään.3 Samoin Seidman et ai. havaittiin, että neljällä tai useammalla CS: llä on pieni riski äidille, mutta se voi liittyä lisääntyneeseen vastasyntyneiden sairastuvuuteen, johon viitataan ensisijaisesti ennenaikaisiin ei-valittaviin CS: iin.7 Tutkimuksemme on rajoitettu tutkimussuunnitelman takautuvan luonteen vuoksi, mikä aiheuttaa puuttuvia tietoja ja puutteellisia tietoja tarvittavien tietojen kerääminen. Tämän tutkimuksen vahvuus on suuri otoskoko, joka lisää sen tehoa.