Mistä suomi tulee?
On ajateltu, että naapurimaissa puhuvien kielten on oltava läheisessä yhteydessä toisiinsa. Näin ei kuitenkaan ole suomenkielen kohdalla.
Suomalaiset kohtaavat usein kysymyksiä, kuten ”Onko suomi kuin ruotsi?” vai ”Puhuvatko kaikki Suomessa venäjää?” Yksinkertainen vastaus molempiin kysymyksiin on ei. Sekä ruotsi (yksi Suomen kahdesta virallisesta kielestä) että venäjä kuuluvat indoeurooppalaiseen kieliryhmään, kun taas suomi on suomalais-ugrilainen kieli. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat myös unkari, viro, saamelaiset (puhuvat Pohjois-Suomen, Ruotsin ja Norjan sekä Luoteis-Venäjän alkuperäiskansat) ja useita vähemmän tunnettuja kieliä, joita puhutaan Venäjän alueilla. Suomalais-ugrilaisilla kielillä on riittävästi yhteisiä leksikologisia ja kieliopillisia piirteitä todistamaan yhteinen alkuperä. Vaikka nämä kielet ovat kehittyneet erikseen tuhansien vuosien ajan, voidaan nähdä, että yhteisiä piirteitä ovat:
1) sukupuolen puuttuminen (sama suomenkielinen pronomini, ”hän” tarkoittaa sekä ”hän” että ”hän”)
2) artikkeleiden puuttuminen (a ja englanniksi)
3) pitkät sanat kielirakenteen vuoksi
4) lukuisat kieliopilliset tapaukset
5) henkilökohtainen omistus ilmaistuna jälkiliitteillä
6) postpositiot prepositioiden lisäksi
7) ei verbin ”olla” vastausta
On olemassa useita spekulatiivisia teorioita ns. suomalais-ugrilaisen kielen alkuperän ajasta ja paikasta. Yleisimmän teorian mukaan unkari ja suomi erotetaan vain 6000 vuoden erillisestä kehityksestä.
Kuinka kauan suomenkieliset ovat asuttaneet Suomea, on kysymys, joka on aina kiinnostanut suomalaisia tutkijoita. Nykyään uskotaan, että suomalais-ugrilaista kieltä puhuvat asuvat nykypäivän Suomessa ainakin vuodesta 3000 eKr. Seuraavien vuosituhansien aikana kontaktit lisääntyivät suomalais-ugrilaisten ja naapurimaiden indoeurooppalaisten kielten (esim. Balti-, germaani- ja slaavimurteiden) puhujien välillä. Lukuisat lainasanat, jotka ovat lainanneet suomen, viron ja muiden baltian suomen kielillä (karjala, lude, vepsäläiset, äänestys ja liettua), osoittavat, että suomen kieltä puhuvien ja indoeurooppalaista kieltä puhuvien välillä on yhteyksiä. Sanastoa ei ole lainattu, vaan myös monia kieliopillisia piirteitä. Suurin osa nykypäivän suomen lainoista on tullut germaanin ja skandinaavian kieliltä, etenkin ruotsista.