Mikä on Kioton pöytäkirja?
Kioton pöytäkirja on kansainvälinen sopimus, jonka tarkoituksena on hallita ja vähentää hiilidioksidipäästöjä ja kasvihuonekaasuja. Pöytäkirja hyväksyttiin Japanissa Kiotossa pidetyssä konferenssissa vuonna 1997, ja siitä tuli kansainvälinen oikeus 16. helmikuuta 2005.
–
Mikä on Kioton pöytäkirja?
Pöytäkirja otti käyttöön Yhdistyneiden Kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen (UNFCCC). 192 valtiota sitoutui vähentämään päästöjään keskimäärin 5,2% vuoteen 2012 mennessä, mikä vastaa noin 29% maailman kokonaispäästöistä.
Kioton pöytäkirjan ratifioineille maille määritettiin hiilidioksidipäästöjen enimmäismäärät tietyiksi ajanjaksoiksi ja ne osallistuivat hiililuottokauppaan. Jos maan päästöt ylittävät sille määrätyn rajan, se saa alhaisemman päästörajan seuraavana ajanjaksona.
Kehittyneet ja kehitysmaat
Tunnustaa, että kehittyneet maat ovat ensisijaisesti vastuussa päästöistä Nykyiset kasvihuonekaasupäästöt yli 150 vuotta kestäneen teollisen toiminnan seurauksena pöytäkirja asetti niille suuremman taakan. 37 teollisuusmaalle ja EU: lle annettiin valtuudet vähentää kasvihuonekaasupäästöjään, kun taas kehitysmaita pyydettiin noudattamaan vapaaehtoisesti; yli 100 kehitysmaata, mukaan lukien Kiina ja Intia, vapautettiin sopimuksesta.
Pöytäkirjassa erotettiin maat kahteen ryhmään: Liite I sisälsi kehittyneitä maita ja Liite I sisälsi kehitysmaat. Päästörajat asetettiin vain liitteen I maille. Liitteeseen I kuulumattomat maat voisivat investoida hankkeisiin päästöjen vähentämiseksi omassa maassaan. Näitä hankkeita varten kehitysmaat ansaitsivat hiililuottoja, joita ne voivat käydä kauppaa tai myydä kehittyneille maille, mikä antaa kehitysmaille korkeamman hiilidioksidipäästöjen tason kyseisenä ajanjaksona. Tämä antoi kehittyneille maille mahdollisuuden jatkaa kasvihuonekaasupäästöjä.
Pöytäkirjalla perustettiin seuranta-, tarkistus- ja todentamisjärjestelmä sekä noudattamisjärjestelmä avoimuuden varmistamiseksi ja osapuolten vastuuseen saattamiseksi. Kaikkien maiden päästöjä oli seurattava ja kaupoista pidettävä tarkkaa rekisteriä rekisterijärjestelmien kautta.
Saatat pitää myös: Kuinka tehdä syvä hiilestä irtautuminen todellisuudeksi
Dohan tarkistus
Kioton pöytäkirjan ensimmäisen sitoutumisajan päättymisen jälkeen joulukuussa 2012 pöytäkirjan osapuolet tapasivat Dohassa Qatarissa keskustellakseen alkuperäisen Kioton sopimuksen muutoksesta. Dohan tarkistus lisäsi uusia tavoitteita osallistumismaille toiselle sitoumuskaudelle 2012–2020, jonka aikana osapuolet sitoutuivat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 18 prosenttia alle vuoden 1990 tason.
Tämä oli lyhytaikaista; Vuonna 2015 kaikki UNFCCC: n osallistujat allekirjoittivat toisen sopimuksen, Pariisin ilmastosopimuksen, joka korvasi tosiasiallisesti Kioton pöytäkirjan.
Pariisin ilmastosopimus
Lähes jokainen valtio hyväksyi sen vuonna 2015. puuttua ilmastokriisin kielteisiin vaikutuksiin. Kaikista suurimmista kasvihuonekaasupäästöjä tekevistä maista tehtiin sitoumuksia vähentää päästöjään ja vahvistaa näitä sitoumuksia ajan myötä.
Sopimuksen tärkeimpänä direktiivinä on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä siten, että maailman lämpötilan nousu tällä vuosisadalla rajoitetaan 2 celsiusasteeseen esiteollisen tason yläpuolelle, samalla kun toteutetaan toimenpiteitä tämän rajoittamiseksi 1,5 asteeseen. Se tarjoaa myös keinon kehittyneille maille auttaa kehitysmaita ja luo puitteet seurata ja raportoida maiden ilmastotavoitteita avoimesti.
Kioton mekanismit
Pöytäkirjassa perustettiin markkinamekanismit, jotka perustuvat päästölupien kauppaan. Se antoi maille lisäkeinoja tavoitteiden saavuttamiseksi kolmella markkinaperusteisella mekanismilla: kansainvälinen päästökauppa, puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) ja yhteistoteutus.
Mekanismit kannustivat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kustannustehokkaimmilla tavoilla, ts. kehitysmaissa. Ajatuksena oli, että niin kauan kuin saastuminen poistetaan ilmakehästä, ei ole väliä missä se vähenee, mikä kannusti vihreitä investointeja kehitysmaihin ja sisälsi yksityisen sektorin kehittämään puhtaampaa infrastruktuuria ja järjestelmiä vanhemman, likaisemman tekniikan sijasta.
Sopeutumisrahasto perustettiin sopeutumishankkeiden ja -ohjelmien rahoittamiseksi pöytäkirjan osapuolina olevissa kehitysmaissa. Ensimmäisellä sitoumuskaudella rahasto rahoitettiin pääosin CDM-hanketoiminnan tuotoilla. Toisella sitoumuskaudella kansainvälinen päästökauppa ja yhteinen toteutus antaisi rahastolle myös 2 prosentin osuuden tuotosta.
Kuinka Kioton pöytäkirja onnistui?
Vuonna 2005 monet maat, myös EU: n maat, suunnittelivat saavuttavansa tai ylittävänsä sopimuksen mukaiset tavoitteensa vuoteen 2011 mennessä. kun Yhdysvallat ja Kiina – maailman suurimmat päästölaitteet – tuottivat tarpeeksi kasvihuonekaasupäästöjä tavoitteidensa saavuttaneiden maiden edistymisen lieventämiseksi.Itse asiassa päästöt kasvoivat maailmanlaajuisesti noin 40% vuosina 1990-2009.
Miksi Yhdysvallat ei allekirjoittanut Kioton pöytäkirjaa?
Yhdysvallat jätti sopimuksen irti kutsui sopimusta epäoikeudenmukaiseksi vuonna 2001, koska se velvoitti vain kehittyneitä maita vähentämään päästöjä ja katsoi, että se haittaa Yhdysvaltojen taloutta.
Politiikka, raha, johtajuuden puute ja yksimielisyyden puute ovat pilanneet keskustelut. Kasvihuonekaasupäästöt kasvavat edelleen, eivätkä maat puutu niihin riittävän nopeasti.
Aikajana
1. – 11. Joulukuuta 1997 – UNFCCC: n sopimuspuolten konferenssi pidetään Kiotossa, Japani. Lähes 200 valtiota osallistuu ensimmäiseen kasvihuonekaasujen hallintaa ja vähentämistä koskevaan kansainväliseen sopimukseen ja hyväksyy sen.
2. marraskuuta 1998 – Buenos Airesissa kokoontuu 160 maata selvittääkseen pöytäkirjan yksityiskohdat ja laatiakseen ”Buenos Airesin toimintasuunnitelman” . ”
23. heinäkuuta 2001 – Neuvottelijat 178 maasta kokoontuvat Saksassa ja sopivat hyväksyvänsä pöytäkirjan ilman Yhdysvaltojen osallistumista.
10. marraskuuta 2001 – Edustajia 160: sta maat tapaavat Marrakechissa Marokossa selvittääkseen pöytäkirjan yksityiskohdat.
18. marraskuuta 2004 – Venäjän federaatio ratifioi pöytäkirjan.
16. helmikuuta 2005 – Kioton pöytäkirja tulee
12. joulukuuta 2011 – Kanada luopuu Kioton pöytäkirjasta sanomalla, että sen tavoitteet eivät ole toteutettavissa, koska Yhdysvallat ja Kiina eivät koskaan suostuneet siihen, ja sanoo, että päästöjen torjumiseksi tarvitaan uusi sopimus.
Joulukuu 2012 – Kioton pöytäkirja jatketaan vuoteen 2020 Qatarissa Dohassa pidettävässä konferenssissa.
23. kesäkuuta 2013 – Afganistan hyväksyi Kion pöytäkirjaan, josta tulee 192. allekirjoittaja.
2015 – Pariisissa pidetyssä COP21-huippukokouksessa kaikki UNFCCC: n osallistujat allekirjoittavat Pariisin sopimuksen, joka korvaa tehokkaasti Kioton pöytäkirjan. Osapuolet sopivat rajoittavan lämpenemisen ”selvästi alle” 2 asteen ja alle 1,5 astetta esiteollisen tason yläpuolelle, jos mahdollista.
Esittelykuva: Yhdistyneiden Kansakuntien kuva