Maailma 1800-luvun alkupuolella – lyhyt historia – osastohistoria – Historioitsijan toimisto
Maailma 1800-luvun alussa
Harvinainen joukko kansainvälisiä olosuhteita antoi Yhdysvalloille ylellisyyttä keskittyä kotimaan laajentamiseen 1800-luvun puolivälissä, koska maassa ei ollut vakavia ulkoisia uhkia vasta sisällissodassa (1861-1865).
Napoleonin tappion jälkeen vuonna 1812 vakaa ja monimutkainen voimatasapaino kehittynyt Euroopassa. Tämän herkän tasapainon ylläpitäminen estänyt mahdollisia hyökkääjiä puuttumasta uuteen maailmaan, koska kaikki kansakunnat, jotka houkuttelivat puuttumaan läntisen pallonpuoliskon asioihin, olisivat olleet huomattavissa vaikeuksissa naapureidensa kotona. Tuloksena oli, että Yhdysvalloissa oli pidempi rauhallisuus – hyvin erilainen ilmapiiri kuin varhaisen tasavallan päivinä.
Yhdysvallat voi vapaasti harjoittaa liberaalia nationalismin muotoa, joka painotti epämääräistä hyvää tahtoa muita kansoja kohtaan aktiivisen ulkopolitiikan sijaan. ”Missä tahansa vapauden standardi on ollut tai tulee olemaan, siellä on hänen sydämensä, hänen anteeksiannonsa ja rukouksensa. Mutta hän ei lähde ulkomaille etsimään hirviöitä tuhoamaan”, kirjoitti John Quincy Adams vuonna 1821. Tasavalta vaikuttaa maailmaan tarjoamalla pikemminkin esimerkkiä kuin voimankäyttöä. Tämä mieliala hallitsisi Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa lähes 100 vuoden ajan ensimmäisen maailmansodan puhkeamiseen asti.
Esimerkiksi vastauksena vuoden 1848 liberaaleihin vallankumouksiin Euroopassa presidentti Millard Fillmore vaati, että Yhdysvaltojen on annettava muille mitä se haluaa itselleen : oikeus perustaa ”se hallintomuoto, jonka se voi pitää parhaiten omien kansalaistensa onnellisuudelle ja vauraudelle”. Yhdysvaltojen on välttämätöntä olla puuttumatta muiden maiden hallitukseen tai sisäiseen politiikkaan. Vaikka amerikkalaiset saattavat ”myötätuntoa onnettomille tai sorretuille kaikkialla taistelussaan vapauden puolesta, periaatteemme kieltävät meitä osallistumasta tällaisiin ulkomaisiin kilpailuihin”, Fillmore selitti.