Maahanmuutto- ja valvontalaki vuodelta 1986
Romano L. Mazzoli oli demokraattisen edustaja Kentuckystä ja Alan K.Simpson oli republikaaninen senaattori Wyomingista, joka toimi heidän puheenjohtajansa puheenjohtajana. maahanmuuton alakomiteat kongressissa. Heidän pyrkimyksiään auttoivat kahdenpuolisen maahanmuuttouudistusta käsittelevän komission suositukset, jonka puheenjohtajana toimi Notre Damen yliopiston silloinen presidentti pastori Theodore Hesburgh.
Näitä seuraamuksia sovellettaisiin vain työnantajiin, joilla oli yli kolme työntekijöitä, eivätkä he pyrkineet riittävästi selvittämään työntekijöidensä oikeudellista asemaa.
Ensimmäisestä Simpson – Mazzoli-lakiehdotuksesta ilmoitettiin parlamentin ja senaatin oikeuslautakunnissa. Laskua ei saatu parlamentilta, mutta kansalaisoikeuksien puolustajat olivat huolissaan latinalaisamerikkalaisten väärinkäytöksistä ja syrjinnästä, viljelijäjärjestöt kokoontuivat ulkomaisia työntekijöitä koskeviin lisämääräyksiin, ja Yhdysvaltain kauppakamari vastusti jatkuvasti työnantajiin kohdistuvia pakotteita. / p>
Toinen Simpson-Mazzoli Bill saavutti lopulta molemmat jaostot vuonna 1985, mutta laskeutui konferenssikomitean kustannuskysymykseen. Tämä vuosi oli merkittävä käännekohta muutosyrityksille. Työpaikkojen vastustuskyky sakkoille alkoi vähetä , osittain lain ”myönteisen suojan” vuoksi, joka vapautti työntekijät nimenomaisesti velvollisuudesta tarkistaa työntekijöiden ”oikeellisuus”.
Myös maatalouden työnantajat siirtivät painopisteen työnantajien sanktioiden vastustamisesta yhteinen kampanja vaihtoehtoisten ulkomaisen työvoiman lähteiden turvaamiseksi. Koska vastustus työnantajien pakotteille väheni ja viljelijöiden lobbaustoiminta laajoille vuokratyöntekijöille tehostettuina maataloustyöntekijöiden ohjelmat alkoivat ylittää työnantajan sanktiot uudistuksen kiistanalaisimpana osana.
Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ei asettanut maahanmuuttoa hallinnonsa painopisteeksi. Hän tuli kuitenkin tukemaan Simpsonin ja Mazzolin tukemaa uudistuspakettia ja allekirjoitti maahanmuuttouudistus- ja valvontalain lakiksi marraskuussa 1986. Allekirjoitettuaan säädöksen äskettäin kunnostetun vapaudenpatsaan vieressä pidetyssä seremoniassa Reagan sanoi: ” Tämän lain laillistamissäännökset parantavat pitkälti sellaisen yksilöluokan elämää, jonka täytyy nyt piiloutua varjossa ilman, että heillä olisi pääsy moniin vapaan ja avoimen yhteiskunnan etuihin. Hyvin pian monet näistä miehistä ja naisista ovat pystyvät astumaan auringonvaloon ja lopulta, jos he haluavat, heistä voi tulla amerikkalaisia. ”
ProvisionsEdit
Laki vaati työnantajia todistamaan työntekijöidensä maahanmuuttotilanteen ja teki siitä laiton palkata tai rekrytoida luvattomia maahanmuuttajia tietoisesti. Laki laillisti myös tietyt kausittaiset maatalouden asiakirjoittomat maahanmuuttajat ja asiakirjoittomat maahanmuuttajat, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin ennen 1. tammikuuta 1982 ja olivat oleskelleet siellä jatkuvasti sakolla, takaisin maksettavat verot ja syyllisyyden tunnustaminen. Ehdokkaiden oli todistettava, etteivät he olleet syyllisiä mihinkään rikokseen, olivat olleet maassa ennen 1. tammikuuta 1982 ja että heillä oli ainakin vähäinen tieto Yhdysvaltojen historiasta, hallituksesta ja englannista.
Laki vahvisti taloudelliset ja muut seuraamukset henkilöille, jotka työllistävät ilman asiakirjoja olevia maahanmuuttajia, teoriaan, jonka mukaan heikot työllistymismahdollisuudet vähentäisivät asiakirjoittomia maahanmuuttajia. Lain nojalla julkaistuilla asetuksilla otettiin käyttöön I-9-lomake sen varmistamiseksi, että kaikki työntekijät esittivät asiakirjatodisteet oikeudellisesta kelpoisuudestaan ottaa vastaan työpaikka Yhdysvalloissa.
Reagan Executive actionEdit
The Immigration Uudistus- ja valvontalaissa ei käsitelty sellaisten maahanmuuttajien lasten asemaa, joilla ei ole asiakirjoja ja jotka ovat oikeutettuja amnestiaohjelmaan. Vuonna 1987 Reagan käytti toimeenpanovaltaansa laillistamaan maahanmuuttoalueen kunnostuksessa amnestiaa saaneiden vanhempien alaikäisten lasten aseman ja ilmoitti karkotuksen lykkäämisestä alle 18-vuotiaille lapsille, jotka asuivat kahden vanhemman taloudessa, jossa molemmat vanhemmat laillistavat tai yksinhuoltaja, joka laillisti. Tämä toiminta vaikutti arviolta 100 000 perheeseen.