Japanilaisen amerikkalaisen internointi

Muuttaminen

Helmikuun 1942 alussa sotaministeriö loi 12 rajoitettua vyöhykettä Tyynenmeren rannikolle ja vahvisti yöllä ulkonaliikkumiskiellot japanilaisille amerikkalaisille niiden sisällä. Henkilöt, jotka rikkoivat ulkonaliikkumiskiellon, pidätettiin välittömästi. Kansakunnan poliittiset johtajat keskustelivat edelleen uudelleensijoittamisesta, mutta asia ratkaistiin pian. 19. helmikuuta 1942 Pres. Franklin D.Roosevelt allekirjoitti toimeenpanomääräyksen 9066, joka antoi Yhdysvaltain armeijan valtuuden sulkea kaikki henkilöt nimetyiltä alueilta. Vaikka sanaa japanilainen ei esiintynyt toimeenpanomääräyksessä, oli selvää, että kohteena olivat vain japanilaiset amerikkalaiset, vaikka joillekin muille maahanmuuttajille, mukaan lukien saksalaiset, italialaiset ja aleutit, oli myös pidätetty sotaa. 18. maaliskuuta 1942 perustettiin liittovaltion sodansiirtoviranomainen (WRA). Sen tehtävänä oli ”ottaa kaikki japanilaista alkuperää olevat ihmiset pidätykseen, ympäröi heidät joukoilla, estää heitä ostamasta maata ja palauttaa heidät entisiin koteihinsa sodan päättyessä”.

31. maaliskuuta 1942 japanilaiset amerikkalaiset Länsi-C keitto käskettiin ilmoittaa valvonta-asemille ja rekisteröidä kaikkien perheenjäsenten nimet. Sitten heille kerrottiin, milloin ja missä heidän tulisi ilmoittaa poistumisestaan internointileirille. (Jotkut leireistä selviytyneistä ja muut heidän historiansa luonnehdinnasta huolehtineet henkilöt ovat ottaneet kyseenalaiseksi internointitermin käytön, jota heidän mielestään käytetään oikein viitattaessa vihollisten ulkomaalaisten, mutta ei Yhdysvaltojen kansalaisten, sota-aikaisiin pidätyksiin, jotka muodostivat noin kaksi kolmasosaa sodan aikana pidätetyistä japanilaisista louhinnoista.Monet niistä, jotka kritisoivat internointia, pitävät vankeutta ja vankeutta sopivammina termeinä.) Japanilaisille amerikkalaisille annettiin neljästä päivästä kahteen viikkoa järjestää asiat ja kerätä niin monta tavaraa kuin pystyi kantamaan. Monissa tapauksissa yksityishenkilöt ja perheet joutuivat myymään osan tai kaikki omaisuutensa, mukaan lukien yritykset, tuona aikana.

Jotkut euro- Amerikkalaiset käyttivät tilannetta hyväkseen tarjoten kohtuuttoman pieniä summia omaisuuden ostamiseen niiltä, jotka joutuivat muuttamaan. Monia koteja ja yrityksiä, joiden arvo oli tuhansia dollareita, myytiin huomattavasti vähemmän. Lähes 2000 japanilaiselle amerikkalaiselle kerrottiin, että heidän autojaan varastoidaan turvallisesti, kunnes he palaavat. Yhdysvaltain armeija tarjoutui kuitenkin pian ostamaan ajoneuvoja alennettuun hintaan, ja japanilaisille amerikkalaisille, jotka kieltäytyivät myymästä, kerrottiin, että ajoneuvoja rekvireitiin sotaa varten.

Pakotettuaan kodeistansa japanilaiset amerikkalaiset vietiin ensin väliaikaisiin keräyskeskuksiin. Sieltä heidät kuljetettiin sisämaahan internointileireille (internointitermin kriitikot väittävät, että näitä tiloja tulisi kutsua vankileireiksi). Ensimmäinen toiminnassa oleva internointileiri oli Manzanar, joka sijaitsee Etelä-Kaliforniassa. Vuosina 1942–1945 avattiin yhteensä 10 leiriä, joilla oli noin 120000 japanilaista amerikkalaista vaihtelevana ajanjaksona Kaliforniassa, Arizonassa, Wyomingissa, Coloradossa, Utahissa ja Arkansasissa.