Heisenberg ja natsipuolue

Toinen maailmansota

Ydinfissioiden löytäminen työnsi ytimen huomion keskipisteeseen. Saksan hyökkäyksen jälkeen Puolaan vuonna 1939 Heisenberg nimitettiin työskentelemään armeijan asevirastossa ydinenergiaongelman parissa. Aluksi työmatkalla Leipzigin ja Berliinissä sijaitsevan Kaiser Wilhelm -fysiikan instituutin (KWI) välillä, ja vuoden 1942 jälkeen johtajana Heisenberg otti johtavan roolin Saksan ydintutkimuksessa. Natsien kontekstissa tämä rooli on ollut erittäin kiistanalainen. Heisenbergin tutkimusryhmä ei tietenkään onnistunut tuottamaan reaktoria tai atomipommia. Selityksenä on, että joissakin tileissä Heisenberg on yksinkertaisesti epäpätevä; toiset päinvastoin ovat ehdottaneet, että hän tarkoituksellisesti viivästyttää tai sabotoi ponnisteluja. Jälkikäteen on selvää, että tutkimuksen useissa kohdissa oli todellakin kriittisiä virheitä. Samoin on ilmeistä, että Saksan ydinaseprojekti kokonaisuutena ei ollut yhtä innostunut kuin Manhattan-projekti Yhdysvalloissa. Heisenbergin suoran hallinnan ulkopuolella olevilla tekijöillä oli kuitenkin merkittävämpi rooli lopputuloksessa.

Toisin kuin yhtenäinen englantilais-amerikkalainen ponnistelu, saksalainen projekti hajotettiin byrokraattisesti ja erotettiin kansainvälisestä yhteistyöstä. Keskeisiä materiaaleja oli pulaa Saksassa, puhumattakaan maan liikenneverkon liittolaisten pommitusten aiheuttamista laajamittaisista häiriöistä. Lisäksi strateginen kokonaisnäkymä vaikutti kriittisesti ydinpommitutkimuksen priorisointiin tai priorisoimisen vähentämiseen. Vuoden 1942 Axis-tutkijoiden kanssa pidetyn konferenssin jälkeen Saksan aseistus- ja sotatuotantoministeri Albert Speer päätyi siihen, että reaktoritutkimuksen tulisi jatkua, mutta mitään pommia ei todennäköisesti kehitetä ajoissa käytettäväksi sodassa. Vahvistuksena voidaan todeta, että Manhattan-projektin virallinen aloitus Yhdysvalloissa tapahtui myös vuonna 1942, ja vaikka sen valtavat ponnistelut, se ei voinut tuottaa atomipommia ennen Saksan antautumista.

Kiista on myös tullut pyörähti Heisenbergin luentojen ympärillä sodan aikana Tanskassa ja Alankomaissa. Nämä matkat Saksan ulkopuolelle toteutettiin väistämättä Saksan viranomaisten suostumuksella, ja miehitettyjen maiden kollegat pitivät niitä näin ollen osoitus natsien johtajien hyväksymästä Heisenbergistä ja päinvastoin. Tunnetuin tältä osin oli matka Kööpenhaminaan syyskuussa 1941, jonka aikana Heisenberg otti ydinaseiden tutkimuksen aiheen keskustelussa Bohrin kanssa, loukkaamalla ja huolestuttamalla jälkimmäistä, vaikka Heisenberg väitti myöhemmin, että Bohrin reaktio perustui joihinkin väärinkäsityksiin. Keskustelun tarkkaa sisältöä ei ole koskaan selvitetty.

Tammikuuhun 1945 mennessä fysiikan KWI evakuoitiin Hechingenin ja Haigerlochin kaupunkeihin Hohenzollernin maakunnassa (tuolloin Preussin erillisalue, nykyisin osa osavaltiota) Baden-Württembergin osavaltiossa). Sodan viimeisinä päivinä Heisenberg pyöräili sieltä perheensä loma-asunnolle Baijeriin. Siellä hänet vangitsi amerikkalainen sotilastiedusteluryhmä, ja lopulta hänet internoitiin useiden muiden saksalaisten fyysikkojen kanssa Englannissa. Heidän keskustelunsa Japanin Hiroshiman atomipommitusten uutisista viittasivat aluksi siihen, että Heisenbergillä ei ollut selkeää käsitystä joistakin pommin suunnittelun perusperiaatteista – esim. Likimääräisestä kriittisestä massasta – mutta muutamassa päivässä hän oli ratkaissut monet näistä ongelmista. / p>