Et Tu Brute, merkitys

Vaikka latinankielinen, Et tu Brute on yksi tunnetuimmista lainauksista englantilaisesta kirjallisuudesta, Shakespearen Julius Caesarin näytelmästä.

Julius Caesar lausuu sen yhdessä dramaattisimmista, väkivaltaisimmista ja verisimmistä. kohtauksia, joissa joukko murhaajia – Brutus mukaan lukien – ryöstää uhrinsa Julius Caesarin kanssa puukottaakseen hänet kuoliaaksi ja peseen sitten kätensä hänen veressään. Et tu Brute ovat Caesarin viimeisiä sanoja.

Et tu Brute tarkoittaa

Et tu Brute on käännetty latinaksi Even you, Brutus?.

Et tu Brute -tapahtuman tarina

Näytelmässä joukko senaattoreita – heidän joukossaan Caesarin hyvä ystävä Brutus – ovat päättäneet, että Julius Caesarin tavoitteet ovat ajaneet hänet pisteeseen, jossa hän julistaa itsensä Rooman keisariksi. Roomalla on ylpeä republikaaninen perinne, ja ryhmä, jota johtavat Cassius ja Brutus, ovat päättäneet, että ainoa ratkaisu on salamurha. He houkuttelevat hänet pääkaupunkiin, missä hän on vastoin hänen parempaa arvostelukykyään ja vaimonsa vetoomuksia, sillä hänellä on ollut unelma, jossa hän on nähnyt aviomiehensä murhatun. Salaliitot käyttävät imartelua ja vetoavat Julius Caesarin egoon houkutellakseen häntä, ja kun hän on rakennuksessa, he ympäröivät hänet ja puukottavat hänet kuoliaaksi.

Vaikka Brutus on yksi Caesarin lähimmistä ystävistä, Brutus on kuitenkin tunnistanut vaarat. Caesarin kunnianhimoa ja liittyi salaliittoon johtavassa roolissa. Hän seisoo katsellen Caesarin kuolemaa ja usean senaattorin puukottama. Julius Caesar heiluttaa ystäväänsä vetoamalla häneen, mutta Brutus puukottaa häntä. Uskomaton Caesar sanoo: ”Et tu Brute? Sitten putoaa, Caesar. ”Mikä tarkoittaa” Sinäkin Brutus? ”Ja antaa periksi sanoen:” Sitten putoaa Caesar. ”Kun hän kuolee. Ne ovat viimeisiä sanoja, jotka hän lausuu.

Kun Shakespeare kirjoittaa todellisista historiallisista hahmoista, hän ottaa tiedot historioitsijoiden kirjoituksista. Roomalaisissa näytelmissä hän käyttää pohjoisen käännöstä roomalaisen historioitsijan Plutarchin elämäkerrallisista kirjoituksista roomalaisista hahmoista, ja hän käyttää myös toista roomalaista historioitsijaa, Suetoniusta, jotka molemmat kirjoittivat Julius Caesarin murhasta. Plutarkki saa Caesarin vain vetämään togansa päänsä yli ja kuolemaan hiljaisuudessa. Shakespeare suosii dramaattisempaa kuvausta Suetoniuksesta, joka saa hänet sanomaan ”Kai su teknon?” (”Sinäkin, poikani?”) Se on kreikkaa, jota korkeammat roomalaiset puhuivat enemmän kuin mautonta latinaa, joka oli tavallisen kansan kieli, mutta Shakespeare laittaa sen latinaksi.

Ja niin, Shakespeare käyttää näitä kolmea sanaa – et tu brute – parhaan mahdollisen teatterivaikutuksen saavuttamiseksi. Tämän kysymyksen esittäminen parhailta ystävästäsi, joka on parhaillaan tappamassa sinua, on oltava yksi liikuttavimmista lausunnoista, joita koskaan on tehty. Shakespearen kuin kirjailijan tavaramerkki, joka puristaa valtavan määrän merkitystä vain sanaan tai kolmeen. Ja koska se on niin näyttävästi ladattu lause, se on tullut tarkoittamaan paljon enemmän tekstin rajojen ulkopuolella. Se ei vain tarkoittaa pettämistä, mutta uskomaton luottamuksen pettäminen maan päällä on viimeinen ihminen, jonka voidaan odottaa pettävän. Sen on oltava kaikkein loukkaavin asia, jonka voi kokea, ja joku, jolta kysytään ”Et tu Brute?”, tietäisi kuinka huonosti hän tai hän on loukannut jotakuta, joka on täysin luottanut heihin.