Englannin kieli Euroopassa

WalesEdit

Vuonna 1282 englantilainen Edward I voitti Llywelyn ap Gruffuddin, Walesin ”Viimeinen itsenäinen prinssi taistelussa. Edward noudatti Normanin edeltäjiensä harjoittamaa käytäntöä alistamalla englantilaisia ja rakensi sarjan suuria kivilinnoja hallitsemaan Walesia estäen täten Walesin sotilaalliset toimet Englantia vastaan. Englanninkielisen poliittisen valvonnan myötä tulivat tällä hetkellä anglo-normanilaiset tavat ja kieli; englanti ei syrjäyttänyt kymriä walesilaisten enemmistön kielenä vasta 1800-luvun loppupuolella alkaneiden walesien vastaisten kielikampanjoiden aikana (54% puhui kymriä vuonna 1891; ks. kymri.) Walesin kieltä puhuu tällä hetkellä noin viidesosa väestöstä. Se on nauttinut viranomaisten tuesta jo vuosikymmenien ajan, mikä on herättänyt elpymisen, ja on terveellisessä asemassa monissa osissa Walesia.

IrelandEdit

Toinen englantilainen hallinto oli Irlanti. Normanien saapuessa Irlantiin vuonna 1169 Englannin kuningas Henrik II sai Irlannin maita ja monien syntyperäisten gaelien aatelisten rikkauden. 1400-luvulle mennessä englantilainen hallinto kuitenkin rajoittui suurelta osin Dublinin ympäristölle, joka tunnetaan nimellä Pale. Englannin vaikutus maahan väheni tänä aikana siihen pisteeseen asti, että englantia hallitseva parlamentti pakotettiin säätämään, että kaikkien englanninkielisten irlantilaisten on puhuttava englantia (vaaditaan sitä, että ne, jotka eivät osaa englantia, oppisi sen) Kilkennyn perussäännön kautta vuonna 1367 .

Englannin hallinto laajeni 1500-luvulla Tudorin valloituksella Irlannissa, mikä johti gaelilaisten järjestyksen romahtamiseen 1600-luvun alussa. Earlsin lento vuonna 1607 tasoitti tietä Ulsterin plantaasille ja syvensi englanninkielistä kulttuuria Irlannissa. Cromwellin istutus ja katolisuuden tukahduttaminen, mukaan lukien sekä irlantilainen että ”vanha englanti” (anglo-normanien syntyperäiset), vahvistivat englantilaista vaikutusvaltaa edelleen koko maassa.

Vuosisatojen ajan ja sosiaalisten olosuhteiden myötä. Irlannissa heikkeni, mikä huipentui suuriin irlantilaisiin nälänhätäihin. Irlantilaiset vanhemmat eivät puhuneet irlantilaista lapselleen, koska he tiesivät, että lapset saattavat joutua muuttamaan, eikä irlannista olisi hyötyä kotimaansa ulkopuolella, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Australia tai Kanada .Lisäksi yleisen valtionopetuksen käyttöönotto kansallisissa kouluissa vuodesta 1831 osoittautui tehokkaaksi vektoriksi englannin siirtämiselle kotikielenä, ja suurin irlannin kielen vetäytyminen tapahtui vuosina 1850–1900.

1900-luvulla Irlannilla oli vuosisatoja vanha diglossian historia. Englanti oli arvostuskieli, kun taas iirin kieli liittyi köyhyyteen ja oikeudenvaaliin. Irlantia ja englantia puhuvat irlantilaiset pidättäytyivät puhumasta lapsilleen iirin kielellä tai äärimmäisissä tapauksissa teeskentelivät kyvyttömyydestä itse puhua irlantilaista. Huolimatta valtion tuesta irlannin kielelle Irlannin vapaavaltiossa (myöhemmin Irlannin tasavallassa) itsenäisyyden jälkeen, irlanti jatkoi vetäytymistään, ja monien irlantia puhuvien alueiden (ks. Gaeltacht) taloudellinen marginaali oli ensisijainen tekijä. Tästä syystä vain hyvin pieni määrä ihmisiä Irlannin saarella puhuu iirin kieltä äidinkielenä. Irlannin kieli on ollut pakollinen aine tasavallan kouluissa jo 1920-luvulta lähtien, ja iirin kielen taito vaadittiin 1980-luvun puoliväliin asti kaikissa hallituksen tehtävissä.

Voidaan kuitenkin todeta, että tietyt sanat (erityisesti sanat poliittinen ja kansalaiselämä) irlantilaisina ovat edelleen irlantilaisen elämän piirteitä, ja niitä käännetään harvoin, jos koskaan, englanniksi. Näihin kuuluvat lainsäädäntöelinten (kuten Dáil Éireann ja Seanad Éireann) nimet, hallituksen asemat kuten Taoiseach ja Tánaiste, Dáilissa valitun edustajan (Teachta Dála) ja poliittisten puolueiden (kuten Fianna Fáil ja Fine Gael). Irlannin poliisivoimia, Garda Síochánaa, kutsutaan nimellä ”Gardaí” tai lyhyesti ”vartijat”. Irlantia esiintyy valtion lomakkeissa, eurovaluutassa ja postimerkkeissä, perinteisessä musiikissa ja kansankulttuuria edistävässä mediassa. Irlantilaiset paikannimet ovat edelleen yleisiä taloille, kaduille, kylille ja maantieteellisille ominaisuuksille, etenkin tuhansille kaupunkialueille. Mutta näitä tärkeitä poikkeuksia lukuun ottamatta Irlanti on nykyään suurelta osin englanninkielinen huolimatta siitä, että irlantilaisia lainasanoja on Hiberno-English-kielellä. Sujuvat tai äidinkielenään irlantilaiset ovat vähemmistö suurimmalla osalla maata. Irlannin kieli on edelleen kansankieli pääasiassa suhteellisen pienillä Gaeltacht-alueilla, ja useimmilla irlantilaisilla on myös sujuva englanti.

Pohjois-IrlantiMuokkaa

Jakamisen aikaan englannista oli tullut valtaosan ensimmäinen kieli Pohjois-Irlannissa. Sperrin-vuoristossa sekä pohjoisessa Glens of Antrimissä ja Rathlinin saarella oli pieniä iäkkäitä iäkkäitä väestöjä. Irlannin puhujien taskuja oli myös Armaghin kreivikunnan eteläisimmässä osassa. Kaikki nämä irlantilaiset puhuivat kaksikielisesti ja päättivät puhua lapsilleen englantia, joten nämä Pohjois-Irlannin alueet ovat nyt täysin englanninkielisiä. Belfastiin perustettiin kuitenkin 2000-luvulla Gaeltacht-kortteli sisäisten investointien edistämiseksi vastauksena huomattavaan yleiseen kiinnostukseen iirin oppimiseen ja irlantilaisen keskitason koulutuksen (pääasiassa lasten, joiden kotikieli on englanti) laajentamiseen vuodesta 2000 lähtien. 1970-luku. Viime vuosikymmeninä jotkut Pohjois-Irlannin nationalistit ovat käyttäneet sitä keinona edistää irlantilaista identiteettiä. Unionistien kiinnostus on kuitenkin edelleen vähäistä etenkin 1960-luvulta lähtien. Noin 165 000 ihmisellä Pohjois-Irlannissa on jonkin verran tietoa iirin kielestä. Kyky vaihtelee; 64 847 ihmistä ilmoitti voivansa ymmärtää, puhua, lukea ja kirjoittaa irlantilaista Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2011 väestönlaskennassa, joista suurin osa on oppinut sen toisena kielenä. Muuten, paitsi paikannimiä ja kansanmusiikkia, englanti on käytännössä ainoa Pohjois-Irlannin kieli. Pitkäperjantain sopimus tunnustaa erityisesti irlantilaisten ja ulsteriskotilaiden aseman Irlannin tasavallassa ja Pohjois-Irlannissa.

ScotlandEdit

Englantilaiset puhujat perustettiin tosiasiallisesti Lothianiin 7. vuosisadalle mennessä, mutta pysyivät siellä rajoitettuina ja supistuivat hieman gaelin kielen etenemiseen. Mutta 1200- ja 1300-luvuilla kuningas kutsui asettumaan normanilaisten maanomistajia ja heidän säilyttäjiä. On todennäköistä, että monet heidän pidättäjistään puhuivat pohjoismaista keski-englannin muotoa, vaikka luultavasti ranska oli yleisempi. Suurin osa todisteista viittaa siihen, että englanti leviää Skotlantiin burgh-kaupunkien välisten instituutioiden kautta, jotka ensin perusti kuningas David I. Vaikka armeijan aristokratia käytti ranskaa ja gaeliä, nämä pienet kaupunkiyhteisöt näyttävät käyttäneen englantia millään muulla kuin lingua francana 1200-luvun loppuun mennessä. Englanti ilmestyi Skotlannissa ensimmäisen kerran kirjallisessa muodossa 1400-luvun puolivälissä, jolloin sen muoto ei yllättäen eronnut vähän muista pohjois-englannin murteista. Itsenäisyyssotien lopputuloksen seurauksena skottien kuninkaan alla asuneen Lothianin englannin oli kuitenkin hyväksyttävä skotlantilainen identiteetti. Englannin kielen arvostuksen kasvu 1400-luvulla ja ranskan täydentävä lasku Skotlannissa tekivät englannista arvostuskielen useimmissa Itä-Skotlannissa.

Näin ollen 1400-luvun lopusta lähtien ja varmasti 1400-luvun lopulla Skotlannissa alkoi jakautua kahteen kulttuurialueeseen – lähinnä englantilaisiin tai skotlantilaisiin alankoihin ja pääosin gaelinkielisiin ylängöihin (joiden voidaan sitten ajatella sisältävän Gallowayn ja Carrickin; ks. Tämä aiheutti erimielisyyksiä maassa, jossa matalat alueet pysyivät historiallisesti eteläisempien englantilaisten vaikuttajina: matalat olivat avoimempia etelästä tunkeutuvien armeijoiden hyökkäyksille ja absorboivat englantilaista vaikutusvaltaa läheisyytensä ja eteläisten eteläisten kauppasuhteidensa kautta naapureita.

Vuonna 1603 Skotlannin kuningas James VI peri Englannin valtaistuimen ja hänestä tuli Englannin Jaakko I. James muutti Lontooseen ja palasi vain kerran Skotlantiin. James VI: n liittyessä Englannin valtaistuimelle vanha Skotlannin hovioikeus ja parlamentti puhuivat skotteja. Skotlantilaiset kehittyivät englantilaisista, joita puhuttiin Northumbrian Bernician valtakunnassa, joka 6. vuosisadalla valloitti brittiläisen Gododdinin valtakunnan ja nimitti sen uudelleen pääkaupungiksi. Din Eidynistä Edinburghiin (katso Edinburghin etymologia). Skotlaiset vaikuttavat edelleen voimakkaasti skotlantilaisten puhuvaan englantiin nykyään. Se on paljon samanlainen kuin Pohjois-Englannin murteet kuin ”brittiläinen” englanti, jopa tänään. Raamatun King James -version käyttöönotto skotlantilaisissa kirkoissa oli myös isku skotilaisille, koska siinä käytettiin eteläisen englannin muotoja.

Vuonna 1707 Skotlannin ja Englannin parlamentit allekirjoittivat unionisopimuksen. siihen sisältyi sekä Englannin että Skotlannin parlamenttien hajottaminen ja kaikkien valtuuksien siirtäminen uudelle Lontoon parlamentille, josta tuli sitten Ison-Britannian parlamentti.Tapahtui myös tulli- ja rahaliitto. Tämän ansiosta Skotlannin asema vakiintui Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Nykyään melkein kaikki Skotlannin asukkaat puhuvat englantia, vaikka monet puhuvat erilaisia skotlantilaisia murteita, jotka eroavat selvästi skotlantilaisesta englanninkielisestä. Noin 2% väestö käyttää skotlantilaista gaeliä jokapäiväisenä kielenä ensisijaisesti maan pohjoisilla ja läntisillä alueilla. Lähes kaikki skotlantilaiset gaelinkieliset puhuvat myös sujuvasti englantia.

MansaariEdit

Mansaari on kruununriippuvuus. Englanti ja manxin gaeli ovat kaksi virallista kieltä. Koska niin harvat ihmiset puhuvat manxia äidinkielenä, kaikki Mansaaren asukkaat puhuvat englantia.