El-Alamein (Suomi)
El-Alamein, rannikkokaupunki Luoteis-Egyptissä, noin 100 mailia (100 km) länteen Aleksandriasta, joka oli kaksi suurta taistelua Britannian ja Axis-joukkojen välillä vuonna 1942 toisen maailmansodan aikana. El-Alamein on 40 mailin leveän pullonkaulan (pohjoinen) pää, jota etelässä reunustaa läpipääsemätön Qattaran masennus. Tästä tärkeästä itä-länsi-käytävästä tuli elintärkeä puolustuslinja, jota hallitsi Ison-Britannian armeija, ja se merkitsi kauimpaa pistettä tunkeutumaan Egyptiin saksalaisten joukkojen taholta kaapata Suezin kanava.
Kun britit olivat aiheuttaneet vakavista tappioista Italian joukkoihin Pohjois-Afrikassa, saksalainen kenraali Erwin Rommel valittiin akselivoimien komentajaksi Libyassa (helmikuu 1941). Tammikuussa 1942 hänen joukkonsa aloittivat uuden ajautumisen itään Pohjois-Afrikan rannikkoa pitkin tarttumaan Suezin kanavaan. Menetettyään Banghāzī tammikuussa britit pitivät saksalaisia kurissa toukokuuhun asti. Sitten Saksan ja Italian joukot pystyivät tuhoamaan suurimman osan brittiläisistä panssarivoimista, ottamaan Tobrukin ja siirtymään itään Egyptiin, saavuttaen brittiläisen puolustuksen El-Alameinissa (Al-ʿAlamayn) 30. kesäkuuta 1942. Rommel hyökkäsi tätä linjaa kohti 1. heinäkuuta, mutta seuraavana päivänä brittiläinen komentaja kenraali Claude Auchinleck vastahyökkäsi ja kehittyi hankaus taistelu. Heinäkuun puoliväliin mennessä Rommel oli vielä El-Alameinissa, tukossa ja hänet oli jopa heitetty puolustukseen, mikä lopetti ensimmäisen sitoutumisen. Brittiläiset olivat lopettaneet pyrkimyksensä ohittaa Egypti ja tarttua kanavaan.
Molemmat osapuolet rakensivat voimansa seuraavan tauon aikana, mutta britit, joilla oli turvallisemmat syöttölinjat Välimeren yli, pystyivät vahvistamaan toimintaansa. armeijaan paljon suurempi vaikutus. Yhtä tärkeää on, että kenraali Harold Alexander otti brittijoukkojen komennon tässä teatterissa elokuussa, ja kenraali Bernard L.Montgomery nimitettiin kenttäkomentajaksi. 23. lokakuuta 1942 Ison-Britannian kahdeksas armeija aloitti tuhoisan hyökkäyksen El-Alameinilta. Rommelin joukot – huomattavasti ylittyneinä, alle 80 000: lla 230 000 brittiin nähden – onnistuivat hillitsemään brittiläiset hyökkäykset, mutta nämä hankaustaistelut heikensivät heitä kohtalokkaasti. 4. marraskuuta Rommel määräsi vetäytymisen ja 6. marraskuuta mennessä britit olivat päättäneet toisen taistelun ja ajaneet saksalaiset Egyptistä länteen takaisin Libyaan.
Toisen maailmansodan jälkeen lukuisia Saksan ylläpitämiä muistohautausmaita, Italia ja Iso-Britannia kaatuneiden sotilaidensa kunniaksi pystytettiin taistelupaikan lähelle. Merkittävä sodankäynnin perintö on ollut merkittävä määrä maamiinoja, jotka pysyivät alueella, minkä jälkeen yli viidennes maan maasta oli esteetön ja estänyt pääsyn joihinkin öljy- ja kaasuvaroihin.