Arteriaaliset baroretseptorit
Valtimoverenpainetta säädellään normaalisti kapealla alueella , keskimääräinen valtimopaine vaihtelee tyypillisesti välillä 85 – 100 mmHg aikuisilla. On tärkeää hallita tätä painetta tiukasti, jotta varmistetaan riittävä verenkierto elimissä koko kehossa. Tämä saavutetaan negatiivisilla takaisinkytkentäjärjestelmillä, jotka sisältävät paineanturit (ts. Baroretseptorit), jotka tunnistavat valtimopaineen. Tärkeimmät valtimoiden baroretseptorit sijaitsevat kaulavaltimon alueella (ulkoisten ja sisäisten kaulavaltimoiden haarautumisessa) ja aortan kaaressa (kuva 1). Nämä reseptorit reagoivat valtimon seinämän venymiseen niin, että jos valtimopaine yhtäkkiä nousee, näiden alusten seinät laajenevat passiivisesti, mikä lisää reseptorien tuottamien toimintapotentiaalien laukaisutaajuutta. Jos valtimoverenpaine yhtäkkiä laskee, pienentynyt valtimon seinämien venytys johtaa reseptorin ampumisen vähenemiseen. IX kallon hermo). Glosofaryngeaalinen hermosynapsi aivorungon keskiosassa sijaitsevassa nucleus tractus solitarius (NTS): ssä. Aortan kaaren baroretseptorit innervoidaan aortan hermosta, joka yhdistyy sitten NTS: ään matkustavan vagus-hermon (kallon hermo X) kanssa. NTS moduloi sympaattisten ja parasympaattisten (vagaalisten) hermosolujen toimintaa sydämessä, mikä puolestaan säätelee sydämen ja verisuonten autonomista hallintaa.
Näistä kahdesta valtimoiden baroretseptoreiden kohdasta kaulavaltimo on määrällisesti tärkein valtimopaineen säätelyssä. Kaulavaltimon sinusreseptorit reagoivat paineisiin, jotka vaihtelevat välillä 60-180 mmHg (kuva 2). Aortakaaren reseptoreilla on korkeampi kynnyspaine ja ne ovat vähemmän herkkiä kuin kaulavaltimon sinusreseptorit. Suurin kaulavaltimon sinusherkkyys tapahtuu lähellä normaalia keskimääräistä valtimopaineita; siksi hyvin pienet muutokset valtimopaineessa tämän ”asetuspisteen” ympärillä muuttavat dramaattisesti reseptorin laukausta siten, että autonomista kontrollia voidaan muuttaa siten, että valtimopaine pysyy hyvin lähellä asetettua pistettä. Tämä asetusarvo muuttuu harjoituksen, verenpainetaudin ja sydämen vajaatoiminnan aikana. Esimerkiksi kroonisessa hypertensiossa vastekäyrä siirtyy oikealle, mikä lisää asetuspistettä. Tämä selittää osittain, kuinka valtimopaine voi pysyä koholla kroonisen verenpainetaudin aikana.
Baroretseptorit ovat herkkiä paineen muutosnopeudelle sekä tasaiselle tai keskipaineelle. Siksi tietyllä keskimääräisellä valtimopaineella pulssipaineen (systolinen miinus diastolinen paine) alentaminen vähentää baroreseptorin laukaisunopeutta. Tämä on tärkeää sellaisissa olosuhteissa kuin verenvuotosokki, jossa pulssipaine ja keskimääräinen paine laskevat. Alennetun keskipaineen ja alennetun pulssipaineen yhdistelmä vahvistaa baroreseptorin vastetta.
Vaikka baroretseptorit voivat vastata joko nousuun tai systeemisen valtimopaineen lasku, niiden tärkein tehtävä on vastata äkilliseen valtimopaineen laskuun (kuva 3). Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun henkilö nousee yhtäkkiä ylös tai seuraa veren menetystä (verenvuoto). Valtimopaineen lasku (keskiarvo, pulssi tai molemmat) johtaa baroretseptoripolton vähenemiseen. Medullan autonomiset hermosolut reagoivat lisäämällä sympaattista ulosvirtausta ja vähentämällä parasympaattista (vagaalista) ulosvirtausta. Normaaleissa fysiologisissa olosuhteissa baroreseptoripolttimella on tonista estävä vaikutus sympaattiseen ulosvirtaukseen medullasta. Siksi akuutti hypotensio johtaa sympaattisen aktiivisuuden poistumiseen medullaan siten, että rostraalisen ventrolateraalisen medullan alkamainen sympaattinen aktiivisuus lisääntyy. Nämä autonomiset muutokset aiheuttavat vasokonstriktiota (lisääntynyt systeeminen verisuoniresistenssi, SVR), takykardiaa ja positiivista inotropiaa. Kaksi jälkimmäistä muutosta lisäävät sydämen tehoa. Sydämen tuotoksen ja SVR: n kasvu johtaa valtimopaineen osittaiseen palautumiseen.
On tärkeää huomata, että baroretseptorit sopeutuvat jatkuviin valtimopaineen muutoksiin. Esimerkiksi, jos valtimopaine laskee yhtäkkiä henkilön seisoessa, baroretseptorin laukaisunopeus laskee; tietyn ajan kuluttua ampuminen palaa kuitenkin normaalille tasolle, kun reseptorit sopeutuvat alempaan paineeseen. Siksi valtimopaineen pitkäaikainen säätely vaatii muiden mekanismien (ensisijaisesti hormonaalisten ja munuaisten) aktivoitumista normaalin verenpaineen ylläpitämiseksi.
Tarkistettu 8.12.2016